Munkkikahvit Killinkoskella – lähde mukaan!

 

 

 

 

Sukuseuramme tekee kesäretken Killinkosken Wanhalle Tehtaalle lauantaina 25.8.2018.
Juhlistamme tällä tavalla Suomen kulttuuriympäristöpäiviä Tunne perintösi, jaa tarinasi.

Ja miksi juuri Killinkoski?
Killinkoski on yksi sukumme tärkeistä paikkakunnista koska sen teollistumiseen ja hyvinvointiin vaikutti 1800-luvun lopulta alkaen kolme Johan Adolf/Jobben Bährin tytärtä Evelina Holm, Anna Stenbäck ja Edith Neu perheineen. Tutustu etukäteen sukumme ja Killinkosken mielenkiintoiseen historiaan kotisivuilla visitkillinkoski.fi

Ohjelma:

Klo 12:00 – 13:00
Perinteinen hämäläinen pitopöytä ravintola Mikontalossa, osoite Herrasentie 14, 34800 Virrat omakustannushintaan à 16,50 €, alle 12 v. puoleen hintaan, alle 4 v. ilmaiseksi. Jokainen maksaa lounaan itse paikan päällä.
Klo 13:00 – 13:30
Siirtyminen Killinkoskelle, osoite Inkantie 60, 34980 Killinkoski. Matka kestää autolla noin 20’.
Klo 13:30 – 14:15
Nauhateollisuusmuseon ja Josef Stenbäckin näyttelyn opaskierros. Kokoontuminen kahvilan edessä. Sukuseura maksaa opastuksen.
Klo 14:15 – 15:00
Juomme kuuluisat munkkikahvit kahvilassa. Sukuseura maksaa munkkikahvit. Huom. nauhatehtaan myymälä on auki klo 15:00 saakka.

Toimi näin:

Ilmoita osallistumisesi Irinalle 18.8.2018 mennessä
irina.baehr(at)gmail.com, puh. 040 5266672

a) lounas + opaskierros
b) opaskierros.

Posted by Paula Virmasalo in Tapahtumat, 0 comments

KIIVI-KERMAJÄÄDYKE

Sirkka Vuorenhela lähetti alla olevan reseptin, joka on ollut suosittu hänen perheessään noin parikymmentä vuotta. Mistä resepti on saatu, siitä ei ole enää tietoa, muuta resepti on ollut suosittu ja sitä on jaettu ahkerasti kysyjille.

Kiivi-kermajäädyke

3 kiiviä

2 kananmunaa

1 dl sokeria

2 dl kermaa

1 dl mantelilastuja

Kuori kiivit. Leikkaa yksi hedelmä renkaiksi ja soseuta loput hedelmät. Vatkaa kerma vaahdoksi.
Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi ja yhdistä vaahtoon kiivisose, kermavaahto ja mantelilastut (olen jättänyt itse mantelisastut pois).
Aseta jäädykevuoan pohjalle kiivirenkaita ja mantelilastuja. Kaada kermaseos vuokaan ja pane vuoka pakastimeen.

Maukkaita ja makeita hetkiä tämän raikkaan jälkiruuaksikin sopivan herkun parissa.

Sirkka Vuorenhela

PS: Toimitus odottaa kuvaa tähän reseptiin. Siis kokeile sitä, kuvaa ja lähetä kuvasi kotisivuille. Kiitos etukäteen!
Ja autathan meitä laajentamaan suvun keittokirjaa omilla hyvillä resepteilläsi. Myös kommentit resepteistä ovat tervetulleita!

Posted by Paula Virmasalo in Keittokirja, 0 comments

Kalajuttu yli sadan vuoden takaa

Tehtaanhoidon ja kirjanpidon vuoksi ei isältä (Ernst Julius Bähr, ABB) juuri liiennyt aikaa metsästykseen ja kalastukseen. Niistä pitivät huolen hänen veljensä, joita aina oleili heidän luonaan, välistä kaksikin kerrallaan.

Varsinkin kevätkalastus antoi runsaasti saalista ja ruoka-aittaan karttui täydet määrät suolakalaa omaan ja palkollisten pöytään. Kun laitumet ja heinämaatkin olivat hyvät, Kimingin ajat olivat todellisia runsauden vuosia.

Kalastuksesta muistuu mieleeni, että Janne (Jobben-)setä (Johan Adolf ”Jobben” ABA) mennessään kerran keväällä kokemaan vanhemmanpuoleista katiskaa huomasi siellä niin kamalan otuksen, ettei hän uskaltanut yrittääkään ottaa tätä haaviin. Se oli aivan liikkumaton, mutta jos se olisi kertaakaan iskenyt voimakkaalla pyrstöllään, se olisi saattanut hajottaa koko mädäntyneen liisteikön sekä mennyt ”sen veeken”. – Setä sieppasi pyssyn selästään ja ampua paukautti petoa otsaan. Hauki meni tainnoksiin, keinoteltiin veneeseen ja rantaan tultuaan setä pujotti sen rassiin käyttäen välineenä pyssynpiippua. Kun hän nosti tuon votkaleen olkapäälleen riippumaan, veti pyrstö maata. Setähän ei ollut pitkä mies, mutta sittenkin… Kun kala makasi keittiön lattialla eräs piika, jolla oli isot miehen pieksut jalassa, potkaisi sitä kuonoon. Samalla hauki loksautti kauheaa kitaansa ja pieksun kärki jäi hampaiden väliin. Siinä sitten seisoi piika-parka jalka kahleissa kunnes hauen suu väännettiin auki rautakangella. Olivat ruukin muijat yrittäneet sitä haukea keittää, mutta se ei ottanut pehmetäkseen ja maistui vain lahopuulle.

Myös vesilintuja ammuttiin kosolti, kerrankin miehet retkeltä palatessaan paiskasivat emännän eteen pyykkikopallisen. Äiti kertoi aivan säikähtäneensä sitä runsauden pulaa, sillä reksauksen (umpiointi) taitoa ei silloin tunnettu.

 

Ukkini Edvin Ossian Vaajakallio (vuoteen 1906 Bähr, ABB_I) kirjoitti aikanaan ylös lapsuutensa ja sukunsa vaiheita ja tarinoita. Alkuperäiset lienevät Jorma Vaajakallion (ABB_IC) perikunnan hallussa, mutta ainakin osan niistä on isäni kirjoittanut puhtaaksi. Kalajutun aikaan iso-Ukkini Ernst Julius toimi Kiimingin rautaruukin isännöitsijänä. Tämän ja monta muuta tarinaa löysin isäni jälkeenjääneistä papereista.

Hyvää Kesää ja sopuisaa kalaonnea kaikille!

Paula Virmasalo (ABBI_Gb) m

 

Posted by Paula Virmasalo in eMuseo, 0 comments

Pekka ja Tuomas Ervamaa

PEKKA ERVAMAA (ABB_adF_B) on elokuvaaja, valokuvaaja ja media-alan opettaja. Katso lisää tästä linkistä:

http://www.flickr.com/photos/pekkaervamaa

TUOMAS ERVAMAA (ABB_adF_BB) on taiteen maisteri ja lasimuotoilija, joka on pitänyt useita näyttelyitä Helsingissä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin useissa maissa. Katso lisää tästä linkistä:

http://www.finnishdesigners.fi/portfolio/tuomas.ervamaa

 

Tuomaksen ja Pekan teoksista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä: pekkaervamaa(at)gmail.com

Posted by Irina Baehr in Bähr Goes Art, Uutiset, 0 comments

Antamon possukastike

Isäni Antamo Vaajakallion (ABB_IG) perisuomalainen sianlihakastike maistuu pakkaspäivänä. Hänen äitisä Liina-mamma oli kuollut jo isän ollessa pieni poika, mutta äidin tekemä ruoka jättää lähtemättömään muistijäljen. Isä sanoikin usein kaipaavansa Liina-mamman ruokien konstailematonta, yksinkertaista makua. Näissä oli tavallisesti mausteena vain suola ja pippuri, kuten tässä yhdessä isän bravuureista, possukastikkeessa, jonka minä tulen muistamaan koko ikäni.

Isäni käytti possukastikkeeseen sian ”raitalihaa” eli ohuita kylkisiivuja. Ne ja sipulin hän pilkkoi pieteetillä pieniksi ja paistoin rautapannulla rapeaksi. Kastikkeen isä teki lisäämällä pannulle pari ruokalusikkaa vehnäjauhoja ruskistumaan, tilkan vettä sekä ruokakermaa, suolaa ja ripauksen valkopipuria.

Koska ranskalaisessa keittokirjassa, jota isä mielellään tutki, käskettiin yleensä ”keittää kastike puoleen”, sitä oli aina niukasti tarjolla. Mutta mahdotonta kuinka hyvää se oli. Isä tarjosi sitä minulle ja kuopukselleni, kun joskus 1980-luvulla hetken kotiäitinä ollessani kävin heillä siivoamassa kerran viikossa. Isä oli tuolloin jo eläkkeellä, mutta äiti vielä kiivaasti töissä.

Paula Virmasalo

 

Posted by Paula Virmasalo in Uutiset, 0 comments

V-P:n Runebergintortut

Joku joskus kehui Runebergintorttujani. Voi olla, että niissä on erityistä taikaa, olenhan laulaa luikutellut Vänrikki Stooleja jos missä ja minkälaisessa sotisovassa. Minä tosiaan rakastan Runebergintorttuja! Olen jopa pukenut tyttäreni Liinan käveleväksi Runebergintortuksi Kullanmuru-musikaalissa (Hilloneuvos). Runebergia ihailen runoseppona, joskin hänen siviiliminänsä edustaa jotain itselleni vierasta. Fredrikaa ei joka tilanteessa käy kateeksi. Runoilija, pappi ja latinisti yhtä kaikki. Tässä hänen nimikkotorttunsa à la V-P.

Ainesosat:

100 g margariinia
1,5 dl fariinisokeria
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
3/4 dl mantelirouhetta
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl mantelieanssia (toki oman maun mukaan)
Vadelmahyytelöä
Valkoista sokerikuorrutetta

Valmistusohje:

1. Margariini ja sokeri vatkataan vaahdoksi.
2. Joukkoon kananmuna, vatkataan hyvin.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään.
4. Sekoita kaikki keskenään.
5. Annostele pari ruokalusikallista taikinaa per torttu, joko paperivuokaan tai metalliseen sylinterivuokaan.
6. Paista 200 asteessa 10 min.
7. Anna torttujen jäähtyä, irroita sylinterivuoat, jos käytit sellaisia. Aseta tortut tarjottimelle.
8. Ripauta vähän vadelmahyytelöä keskelle torttua.
9. Reunusta hyytelö sokerikuorrutteella.
10. Anna jäähtyä hyvin, parhaimmillaan tortut ovat muutaman tunnin päästä leivonnasta (herkullisia vielä seuraavana päivänäkin).

Huom!

1) On tärkeää, ettet leivo tortuista liian suuria. Nämä pienet rapeat tortut eivät muistuta kaupan kääretorttutaikinaisia levonnaisia. 2) Manteliesanssin voi korvata karvasmanteliöljyllä. Näiden eteeristen mausteiden merkitys tortuissa on oleellinen.

Leivonnan jälkeen voit tiedustella rakkaltasi tai naapuriltasi: ”Ken seuraa mua retkelle/ nyt Näsijärven rannalle?”, ja aloittaa herkuttelun.

Tyrväällä 5.2.2018
V-P. Bäckman (ABB_abe_AC)

Posted by Paula Virmasalo in Keittokirja, 0 comments

Sitruuna-appelsiinikakku

dav

Aineosat:

200  voita/leivontamargariinia
200g sokeria
4 kananmunaa
200 g jauhoja
2 tl leivinjauhetta

Kostutus:

1 sitruuna
1 appelsiini
125 g sokeria

 

Valimistusohje:

1. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi
2. Lisää kananmunat yksitellen
3. Lisää jauholeivinjauheseos
4. Paista noin 200 asteessa kunnes kypsä ( noin 40 minuuttia)

5. Pese hedelmät ja raasta kuori, purista sitten hedelmistä mehu
6. Sekoita keskenään kuoriraaste, hedelmämehu ja sokeri
7. Kuumita seos
8. Kumos kakku ja pese vuoka
9. Laita kakku takaisin vuokaan ja kaada kuuma kostutusliemi kakulle.

Kakun  höysteenä voi tarjota kermavaahtoa ja nyt vain kahvia juomaan.

Tämän herkullisen kakkureseptin lähetti Marketta Koivisto (AEA_JBc)

 

 

Posted by Paula Virmasalo in Keittokirja, Uutiset, 0 comments

Irina jatkaa SSK:n puheenjohtajana vuonna 2018

Puheenjohtajamme Irina Baehr-Alexandrowsky valittiin jo kolmannelle kaudelle Sukuseurojen Keskusliiton puheenjohtajaksi. Irina on ensimmäinen nainen vuonna 1979 perustetun liiton johdossa.

Kiitos Irina, kun jaksat väsymättä työskennellä paitsi oman sukuseurasi, myös sukuseurojen yhteisen edun ja toiminnan turvaamisen hyväksi.

Sukuseurojen Keskusliitto ry on sukuyhteisöjen valtakunnallinen keskusjärjestö, joka tuo sukuyhteisöt ja -harrastajat yhteen. Sen tärkein tehtävä on tukea jäsenseurojensa toimintaa ja hoitaa edunvalvontaa. Keskusliitolla on 110 jäsenseuraa ja lähes 1000 kannattajajäsentä. Jäsenseuroissa on yhteensä noin 30 000 henkilöjäsentä.
Keskusliitto toimii yhteistyössä kaikkien sukuharrastusyhteisöjen kanssa ja kertoo sukuyhteisöjen toiminnasta, sukututkimuksesta ja niiden tavoitteista kaikille kiinnostuneille tahoille. Keskusliitto julkaisee Sukuviesti-lehteä ja tuottaa sukuseurojen ja harrastajien käyttöön kirjallista materiaalia, kuten alan oppi- ja käsikirjoja.

Posted by Paula Virmasalo in Uutiset, 0 comments

Kuusi ja Kataja kamariooppera 19.1.- 20.1.2018 Tyrvään pappilassa

Kuusi ja Kataja kamariooppera 19.1.- 20.1.2018 Tyrvään pappilassa. Libretto ja sävellys Veli-Pekka Bäckman.

Nyt on jo 6 sukulaista ilmoittautunut ensi-iltaan perjantaina 19.1.2018. Menemme  yhdessä kuuntelemaan Veli-Pekan säveltämää musiikkia Tyrvään pappilan viereiseen seurakuntasaliin ja sen jälkeen syömään buffetillallista Tyrvään pappilaan.

Buffetillallisen yhteydessä pienoiskonsertti, jossa Markus Bäckman tulkitsee Edvin Piiran runoja Veli-Pekka Bäckmanin pianosäestyksellä.

Jos vielä olet kiinnostunut, soita minulle
puh. 040 5266672.

Tilaisuus alkaa klo 19:00. Itse kamariooppera kestää 45 minuuttia, jonka jälkeen buffet-illallinen Tyrvään Pappilassa. Illallisen aikana Markus Bäckman laulaa laulusarjan Oodi vuodenajalle, runot Edvin Piira, säveltäjä Veli-Pekka Bäckman.

Lippujen hinnat: kamariooppera 25 euroa/ henkilö. Koko paketti: kamariooppera, buffet-illallinen + pienoiskonsertti 65 euroa/ henkilö.

Lipunmyynti: www.tyrvaanpappila.fi
Teos- ja tekijäesittelyt: www.virtamies.fi

P.S. Toinen esitys on lauantaina 20.1.2018. Ohjelma on molempina iltoina sama.

 

Ilmoita kiinnostuksestasi osallistua sähköpostiini irina.baehr(at)gmail.com

 

Posted by Paula Virmasalo in Bähr Goes Art, Uutiset, 0 comments

Antamon silakkarullat

Isäni Antamo Vaajakallio (ABB_IG) oli innokas ja pikkutarkka kokki. Hänen pyttipannussaan perunan palat olivat kaikki saman kokoisia, sipuli oli leikattu täsmällisesti yhtä paksuiksi renkaiksi tai pieniksi kuutioiksi, salaattia ei koskaan revitty kulhoon vaan sekin leikattiin terävällä veitsellä ”määrämittaan”. Vaikka hänen makupalettiinsa mahtuivat jo 60-luvun lopulla niin valkosipuli kuin paprikatkin, kokeiltiinpa meillä joskus sammakonreisiäkin, perhe piti ennenkaikkea hänen perinteisistä suomalaisista herkuistaan. Jouluisen pitopöydän ehdoton suosikki oli silakkarullat. Isän tekeminä niissä oli juuri oikea pehmeys yhdistettynä oikeaan kirpeyteen. Tämän reseptin olen kopioinut joskus häneltä, mutta jostain syystä itseni tekemät eivät vedä vertoja isän valmistamille. Antamon silakkarullat on keilemisen arvoinen resepti joka tapauksessa.

Tässä Antamo on kuvattu muoviessu edessä, jollain herrojen makkarakurssilla. Kuva löytyi isän arkistoista, kuvaajaa ei ole tiedossa.

 

Valmistusaineet:

4 dl vettä
2 dl etikkaa
2-4 kukkuraista rkl sokeria
1 rkl suolaa
10-15 maustepippuria
10 valkopippuria
6-10 mustapippuria
1 iso sipuli viipaloituna
1 porkkana viipaloituna
2-3 laakerinlehteä
3-4 neilikkaa

Valmistusohje:

Kiehauta liemi ja siivilöi.
Kaada silakoille, jotka olet asettanut rullattuina vieri viereen sopivan kokoiseen kattilaan.
Keitä hiljaisella tulella 15-20 minuuttia.
Jäähdytä.

Laita silakkarullat tarjolle esimerkiksi lasipurkkiin. Halutessasi voit käytää koristeina liemen laakerinlehtiä, porkkanasiivuja ym.

Paula Virmasalo (ABB_IGb)

Posted by Paula Virmasalo in Keittokirja, 0 comments
Load more
Scroll Up