Kesäretki elävöitti suvun historiaa

Bähr-Bär-Baehr -suku Suomessa eli kotoisesti Siniseen Kirjaan on listattu isäni suvun historiaa tanskalaisesta esi-isästämme Johan Christian Bæhristä (1765 – 1811, A) alkaen. Olin siis lukenut hänen pojanpoikansa, Alavuuden sukuhaaran kanta-isän Johan Adolf Bährin (ABA) jälkeläisistä. Kirja oli kuitenkin kertonut lähinnä kunkin henkilökohtaisen historian, eikä Liina-äitinsä kuoleman jälkeen toisistaan eroon joutuneiden sisarusten elämä ollut auennut minulle. Vasta kuultuani Killinkosken nauhatehtaan historian, joka oli tuotettu vanhan tehtaan museoesittelyyn, aloin ymmärtää heidän tarinaansa ja sukumme naisten vaikutusta tuolla paikkakunnalla.

Kolme suvun naista

Vuonna 1860 syntynyt Sofia Evelina Holm (1860 – 1922, ABA_c) oli kolmas Jobben Bährin yhdestätoista lapsesta. Hän joutui äitinsä kuoltua tätinsä luo Ruovedelle.

Sininen kirja kertoo hänen saaneen Kirurgisessa sairaalassa ja Diakonissalaitoksella sairaanhoitajan koulutusta ja hoitaneen sairaita kotinsa ympäristössä ilman mitään korvausta. Lienevätkö asiaan vaikuttaneet nuo hänen sairaanhoidolliset taitonsa, kun hän 36-vuotiaana meni naimisiin vuori-insinööri, tehtailija Petter Gustaf Holmin kanssa. Ne olivat joka tapauksessa erittäin tarpeen vaikeasta aivokasvaimesta kärsivän puolison hoidossa. 

Kymmenen vuotta Evelinaa nuorempi sisar Edith  Johanna Neu (1870 – 1948, ABA_h)  tuli Killinkoskelle alun perin väliaikaisesti auttamaan sairastunutta lankoaan, Evelinan puolisoa.

Todellisuudessa Edithistä tuli 1900-luvun alkuvuosina Holmin vuonna 1898 perustaman nauhatehtaan johtaja. Tuo oli harvinaista siihen aikaan. Yhdessä puolisonsa Carl Neun kanssa, joka oli tehtaan tekninen johtaja, Edith kehitti toimintaa niin laadullisesti, taloudellisesti kuin työntekijöitäkin ajatellen parhaalla mahdollisella tavalla. Näin he vaikuttivat paikkakunnan laajempaankin kehitykseen. Työntekijät saivat mm. palkallisen vapaaviikon, johon laki ei vielä tuolloin työnantajaa velvoittanut. Ja Killinkoskelle rakennettiin kansakoulu sekä kirkko, jonka oli suunnitellut Josef Stenbäck.

Killinkosken taustalla vaikutti siis vielä yksi Johan Adolf Bährin tyttäristä. Anna Augusta Stenbäckin (1862 – 1949, ABA_d) olivat ottaneet kasvatikseen hänen isoisänsä serkku, Karl Fredrik n. Stenbäck ja tämän vaimo Ottilia (s. von Essen). 21-vuotiaana Anna oli mennyt naimisiin kasvattiveljensä, arkkitehti Josef Stenbäckin kanssa, jolle Killinkosken tehtaan historia on omistanut oman lukunsa. Stenbäck oli sijoittanut varojaan jo Holmin Killinkoskelle ensimmäiseksi perustamaan kehruutehtaaseen. Hän oli myös Carl Neun hyvä ystävä ja pääosakkaana nauhatehtaassa.

Suku,
sen suuruus tai pienuus,
ei muodostu vain suoraan isältä pojalle.
Siinä ovat mukana myös
suvun naiset ja
sukuun avioliiton kautta sidotut henkilöt.

Iloiset bähriläiset Killinkoksen Wanhalla Tehtaalla 25.8.2018. Kuva Paula Virmasalo

Kesäretkemme sai minut tajuamaan kouriintuntuvasti, Siniseen Kirjaan kätkeytyneen sisarusten monipolvisen tarinan. Ymmärsin, että suku, sen suuruus tai pienuus, ei muodostu vain suoraan alenevassa polvessa isältä pojalle. Siinä ovat todella mukana myös suvun naiset ja siihen avioliiton kautta sidotut henkilöt ja heidän perimänsä.

Tietenkin aika oli tehnyt tehtävänsä ja Killinkosken Nauhatehdas oli enää museo. Mutta asiantunteva opastus, hallit toimivine koneineen ja tallenteet asettivat sukutarinoiden tiedot paikalleen maamme historian kehykseen. Saatoin kuvitella miten sisarukset puolisoineen olivat kokoontuneet ja vaihtaneet vilkkaasti mielipiteitään – sehän meillä on tapana. Heidän kaikkien ajatukset ja teot ovat siis varmaankin jollain lailla vaikuttaneet alueen historian kulkuun.

Viime vuosisadan alun harvoihin naistoimitusjohtajiin kuulunut Edith nousi vihdoin arvoiseensa asemaan varmaan meidän kaikkien retkelle osallistuneiden noin kolmenkymmenen sukulaisen mielessä. Ja ainakin minä ymmärsin entistä paremmin myös hänen isosiskoaan Evelina Holmia aivokasvaimen vuoksi menehtyneen tehtailijan puolisona. Mieleeni tuli, että Edith Neu olisi ansainnut patsaan Killinkoskelle, pienemmistäkin ansioista niitä on pystytetty.

Paula Virmasalo

Posted by Paula Virmasalo in eMuseo, Uutiset, 0 comments

Marcus Bäckman mukana uuden Disney-elokuvan suomenkielisessä tuotannossa

Walt Disneyn uusi live-elokuva, Maija Poppasen paluu, tulee elokuvateattereihin 25. joulukuuta 2018. Siinäkin on karhuntassun jälki, sillä Marcus Bäckman on ohjannut elokuvan suomenkielisen version dialogin ja laulut.

”Voin varauksetta suositella elokuvaa kaikille – suomeksi tai englanniksi. Tunteella ja taidolla tehty koskettava vanhan ajan satumusikaali. Suomalaisena Poppasen äänenä loistava Maria Ylipää”, Marcus kertoo.

Posted by Paula Virmasalo in Bähr Goes Art, Uutiset, 0 comments

P.G.Holmin reseptit: Moniaita neuvoja makarooniruokien valmistamiseen

 

 

 

 

 

Nyt vaan kaikki kokeilemaan 1890-luvun makaronireseptejä. Ne on napattu sukuseuramme viime kesäiseltä retkeltä Killinkosken tehdasmuseoon. Suomen Makaroonitehtaan (Finska Makaroni Fabriken) perustanut tehtailija Petter Gustaf Holm oli naimisissa Johan Adolf (Jobben) Bährin tyttären, Evelinan kanssa.

Keitettyjä makarooneja. Makaroonit keitetään suolaisessa vedessä pehmeiksi ja päälle sirotellaan runsaasti voissa paistettua, jauhettua leipää.

Keitettyjä makarooneja lihaliemen kanssa. Pillimakarooneja keitetään, kaadetaan sihvilälle jäähtymään ja leikataan poikkiteloin niin pieniksi paloiksi, että joka palanen muodostaa neliön. Keitetään sitten valmiiksi lihaliemessä voin kanssa.  Viimeksi pannaan sekaan rouhittua parmesaani- tahi muuta kirpeänmakuista juustoa. Ell’ei juusto tahdo sekaantua makarooneihin niin ovat makaroonit liian kovat ja tarvitsevat vielä kiehua pari minuuttia. Keitettäessä hämmennetään ahkerasti.  – Tarjotaan lisänä liharuokiin, yhteydessä potaatien ja herneitten kanssa.

Keitettyjä makarooneja maidon kanssa valmistetaan samalla tavalla kuin edellinenkin ruokalaji, silla eroituksella, että lihaliemen verosta käytetään maitoa.

Makarooniputinkia. 200 grammaan makarooneja tahi vermisellejä keitetään noin 1:dessä litrassa maitoa sakeanlaiseksi puuroksi. Kun keitos on saanut seisoa jäähtymässä vähintään ¼ tuntia, hämmennetään siihen 2 munakeltuaista ja lopuksi kaadetaan varovasti päälle vaahdoksi vispilöity valkuainen, jonka jälkeen sitä voidellussa vormussa paistetaan noin tunnin aikaa kohtalaisen kuumassa uunissa. Mausteeksi sopii panna sekaan hienoksi iskeltyä mantelia tahi ’runnittua’ kirpeää juustoa.

Makaroonit voidaan myöskin keittää lihaliemessä tahi suolaisessa (eikä sokeroidussa) vedessä ja sitte paistaa kuin edellinen ruokalaji, jonka jälkeen niitä tarjotaan lisäruokana juurikkaihin, keitettyihin vihanneksiin tahi liharuokiin.

Makarooniputinkia omenain kanssa valmistetaan kuin edellinen sillä eroituksella, että paistilaatikkoon ladotaan viipaleiksi leikeltyjä omenoita tahi omenahilloa vuoroin makaroonien kanssa. – Omenain verosta voidaan tietysti käyttää muunkinlaisia hedelmiä tahi marjoja.

Lihalientä makaroonien, vermisellien tahi tähtiryynien kanssa. Makaroonit, vermisellit tahi tähtiryynit keitetään suolaisessa vedessä tahi lihaliemessä. Pannaan, kun ovat pehminneet, kiehuvaan lihaliemeen ja kannetaan heti ruokapöytään.

Vermiselliräikösiä. 125 gr. vermisellejä tahi tähtiryynejä keitetään suolaisessa vedessä pahmeiksi ja veden annetaan valua pois. 2 vispilöityä munaa hämmennetään sekaan ja sitten paistetaan taikinasta räikösiä (lättyjä).

 

Posted by Paula Virmasalo in Keittokirja, Uutiset, 0 comments

Munkkikahvit Killinkoskella – lähde mukaan!

 

 

 

 

Sukuseuramme tekee kesäretken Killinkosken Wanhalle Tehtaalle lauantaina 25.8.2018.
Juhlistamme tällä tavalla Suomen kulttuuriympäristöpäiviä Tunne perintösi, jaa tarinasi.

Ja miksi juuri Killinkoski?
Killinkoski on yksi sukumme tärkeistä paikkakunnista koska sen teollistumiseen ja hyvinvointiin vaikutti 1800-luvun lopulta alkaen kolme Johan Adolf/Jobben Bährin tytärtä Evelina Holm, Anna Stenbäck ja Edith Neu perheineen. Tutustu etukäteen sukumme ja Killinkosken mielenkiintoiseen historiaan kotisivuilla visitkillinkoski.fi

Ohjelma:

Klo 12:00 – 13:00
Perinteinen hämäläinen pitopöytä ravintola Mikontalossa, osoite Herrasentie 14, 34800 Virrat omakustannushintaan à 16,50 €, alle 12 v. puoleen hintaan, alle 4 v. ilmaiseksi. Jokainen maksaa lounaan itse paikan päällä.
Klo 13:00 – 13:30
Siirtyminen Killinkoskelle, osoite Inkantie 60, 34980 Killinkoski. Matka kestää autolla noin 20’.
Klo 13:30 – 14:15
Nauhateollisuusmuseon ja Josef Stenbäckin näyttelyn opaskierros. Kokoontuminen kahvilan edessä. Sukuseura maksaa opastuksen.
Klo 14:15 – 15:00
Juomme kuuluisat munkkikahvit kahvilassa. Sukuseura maksaa munkkikahvit. Huom. nauhatehtaan myymälä on auki klo 15:00 saakka.

Toimi näin:

Ilmoita osallistumisesi Irinalle 18.8.2018 mennessä
irina.baehr(at)gmail.com, puh. 040 5266672

a) lounas + opaskierros
b) opaskierros.

Posted by Paula Virmasalo in Tapahtumat, 0 comments

KIIVI-KERMAJÄÄDYKE

Sirkka Vuorenhela lähetti alla olevan reseptin, joka on ollut suosittu hänen perheessään noin parikymmentä vuotta. Mistä resepti on saatu, siitä ei ole enää tietoa, muuta resepti on ollut suosittu ja sitä on jaettu ahkerasti kysyjille.

Kiivi-kermajäädyke

3 kiiviä

2 kananmunaa

1 dl sokeria

2 dl kermaa

1 dl mantelilastuja

Kuori kiivit. Leikkaa yksi hedelmä renkaiksi ja soseuta loput hedelmät. Vatkaa kerma vaahdoksi.
Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi ja yhdistä vaahtoon kiivisose, kermavaahto ja mantelilastut (olen jättänyt itse mantelisastut pois).
Aseta jäädykevuoan pohjalle kiivirenkaita ja mantelilastuja. Kaada kermaseos vuokaan ja pane vuoka pakastimeen.

Maukkaita ja makeita hetkiä tämän raikkaan jälkiruuaksikin sopivan herkun parissa.

Sirkka Vuorenhela

PS: Toimitus odottaa kuvaa tähän reseptiin. Siis kokeile sitä, kuvaa ja lähetä kuvasi kotisivuille. Kiitos etukäteen!
Ja autathan meitä laajentamaan suvun keittokirjaa omilla hyvillä resepteilläsi. Myös kommentit resepteistä ovat tervetulleita!

Posted by Paula Virmasalo in Keittokirja, 0 comments

Kalajuttu yli sadan vuoden takaa

Tehtaanhoidon ja kirjanpidon vuoksi ei isältä (Ernst Julius Bähr, ABB) juuri liiennyt aikaa metsästykseen ja kalastukseen. Niistä pitivät huolen hänen veljensä, joita aina oleili heidän luonaan, välistä kaksikin kerrallaan.

Varsinkin kevätkalastus antoi runsaasti saalista ja ruoka-aittaan karttui täydet määrät suolakalaa omaan ja palkollisten pöytään. Kun laitumet ja heinämaatkin olivat hyvät, Kimingin ajat olivat todellisia runsauden vuosia.

Kalastuksesta muistuu mieleeni, että Janne (Jobben-)setä (Johan Adolf ”Jobben” ABA) mennessään kerran keväällä kokemaan vanhemmanpuoleista katiskaa huomasi siellä niin kamalan otuksen, ettei hän uskaltanut yrittääkään ottaa tätä haaviin. Se oli aivan liikkumaton, mutta jos se olisi kertaakaan iskenyt voimakkaalla pyrstöllään, se olisi saattanut hajottaa koko mädäntyneen liisteikön sekä mennyt ”sen veeken”. – Setä sieppasi pyssyn selästään ja ampua paukautti petoa otsaan. Hauki meni tainnoksiin, keinoteltiin veneeseen ja rantaan tultuaan setä pujotti sen rassiin käyttäen välineenä pyssynpiippua. Kun hän nosti tuon votkaleen olkapäälleen riippumaan, veti pyrstö maata. Setähän ei ollut pitkä mies, mutta sittenkin… Kun kala makasi keittiön lattialla eräs piika, jolla oli isot miehen pieksut jalassa, potkaisi sitä kuonoon. Samalla hauki loksautti kauheaa kitaansa ja pieksun kärki jäi hampaiden väliin. Siinä sitten seisoi piika-parka jalka kahleissa kunnes hauen suu väännettiin auki rautakangella. Olivat ruukin muijat yrittäneet sitä haukea keittää, mutta se ei ottanut pehmetäkseen ja maistui vain lahopuulle.

Myös vesilintuja ammuttiin kosolti, kerrankin miehet retkeltä palatessaan paiskasivat emännän eteen pyykkikopallisen. Äiti kertoi aivan säikähtäneensä sitä runsauden pulaa, sillä reksauksen (umpiointi) taitoa ei silloin tunnettu.

 

Ukkini Edvin Ossian Vaajakallio (vuoteen 1906 Bähr, ABB_I) kirjoitti aikanaan ylös lapsuutensa ja sukunsa vaiheita ja tarinoita. Alkuperäiset lienevät Jorma Vaajakallion (ABB_IC) perikunnan hallussa, mutta ainakin osan niistä on isäni kirjoittanut puhtaaksi. Kalajutun aikaan iso-Ukkini Ernst Julius toimi Kiimingin rautaruukin isännöitsijänä. Tämän ja monta muuta tarinaa löysin isäni jälkeenjääneistä papereista.

Hyvää Kesää ja sopuisaa kalaonnea kaikille!

Paula Virmasalo (ABBI_Gb) m

 

Posted by Paula Virmasalo in eMuseo, 0 comments

Pekka ja Tuomas Ervamaa

PEKKA ERVAMAA (ABB_adF_B) on elokuvaaja, valokuvaaja ja media-alan opettaja. Katso lisää tästä linkistä:

http://www.flickr.com/photos/pekkaervamaa

TUOMAS ERVAMAA (ABB_adF_BB) on taiteen maisteri ja lasimuotoilija, joka on pitänyt useita näyttelyitä Helsingissä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin useissa maissa. Katso lisää tästä linkistä:

http://www.finnishdesigners.fi/portfolio/tuomas.ervamaa

 

Tuomaksen ja Pekan teoksista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä: pekkaervamaa(at)gmail.com

Posted by Irina Baehr in Bähr Goes Art, Uutiset, 0 comments

Antamon possukastike

Isäni Antamo Vaajakallion (ABB_IG) perisuomalainen sianlihakastike maistuu pakkaspäivänä. Hänen äitisä Liina-mamma oli kuollut jo isän ollessa pieni poika, mutta äidin tekemä ruoka jättää lähtemättömään muistijäljen. Isä sanoikin usein kaipaavansa Liina-mamman ruokien konstailematonta, yksinkertaista makua. Näissä oli tavallisesti mausteena vain suola ja pippuri, kuten tässä yhdessä isän bravuureista, possukastikkeessa, jonka minä tulen muistamaan koko ikäni.

Isäni käytti possukastikkeeseen sian ”raitalihaa” eli ohuita kylkisiivuja. Ne ja sipulin hän pilkkoi pieteetillä pieniksi ja paistoin rautapannulla rapeaksi. Kastikkeen isä teki lisäämällä pannulle pari ruokalusikkaa vehnäjauhoja ruskistumaan, tilkan vettä sekä ruokakermaa, suolaa ja ripauksen valkopipuria.

Koska ranskalaisessa keittokirjassa, jota isä mielellään tutki, käskettiin yleensä ”keittää kastike puoleen”, sitä oli aina niukasti tarjolla. Mutta mahdotonta kuinka hyvää se oli. Isä tarjosi sitä minulle ja kuopukselleni, kun joskus 1980-luvulla hetken kotiäitinä ollessani kävin heillä siivoamassa kerran viikossa. Isä oli tuolloin jo eläkkeellä, mutta äiti vielä kiivaasti töissä.

Paula Virmasalo

 

Posted by Paula Virmasalo in Uutiset, 0 comments

V-P:n Runebergintortut

Joku joskus kehui Runebergintorttujani. Voi olla, että niissä on erityistä taikaa, olenhan laulaa luikutellut Vänrikki Stooleja jos missä ja minkälaisessa sotisovassa. Minä tosiaan rakastan Runebergintorttuja! Olen jopa pukenut tyttäreni Liinan käveleväksi Runebergintortuksi Kullanmuru-musikaalissa (Hilloneuvos). Runebergia ihailen runoseppona, joskin hänen siviiliminänsä edustaa jotain itselleni vierasta. Fredrikaa ei joka tilanteessa käy kateeksi. Runoilija, pappi ja latinisti yhtä kaikki. Tässä hänen nimikkotorttunsa à la V-P.

Ainesosat:

100 g margariinia
1,5 dl fariinisokeria
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
3/4 dl mantelirouhetta
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl mantelieanssia (toki oman maun mukaan)
Vadelmahyytelöä
Valkoista sokerikuorrutetta

Valmistusohje:

1. Margariini ja sokeri vatkataan vaahdoksi.
2. Joukkoon kananmuna, vatkataan hyvin.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään.
4. Sekoita kaikki keskenään.
5. Annostele pari ruokalusikallista taikinaa per torttu, joko paperivuokaan tai metalliseen sylinterivuokaan.
6. Paista 200 asteessa 10 min.
7. Anna torttujen jäähtyä, irroita sylinterivuoat, jos käytit sellaisia. Aseta tortut tarjottimelle.
8. Ripauta vähän vadelmahyytelöä keskelle torttua.
9. Reunusta hyytelö sokerikuorrutteella.
10. Anna jäähtyä hyvin, parhaimmillaan tortut ovat muutaman tunnin päästä leivonnasta (herkullisia vielä seuraavana päivänäkin).

Huom!

1) On tärkeää, ettet leivo tortuista liian suuria. Nämä pienet rapeat tortut eivät muistuta kaupan kääretorttutaikinaisia levonnaisia. 2) Manteliesanssin voi korvata karvasmanteliöljyllä. Näiden eteeristen mausteiden merkitys tortuissa on oleellinen.

Leivonnan jälkeen voit tiedustella rakkaltasi tai naapuriltasi: ”Ken seuraa mua retkelle/ nyt Näsijärven rannalle?”, ja aloittaa herkuttelun.

Tyrväällä 5.2.2018
V-P. Bäckman (ABB_abe_AC)

Posted by Paula Virmasalo in Keittokirja, 0 comments

Sitruuna-appelsiinikakku

dav

Aineosat:

200  voita/leivontamargariinia
200g sokeria
4 kananmunaa
200 g jauhoja
2 tl leivinjauhetta

Kostutus:

1 sitruuna
1 appelsiini
125 g sokeria

 

Valimistusohje:

1. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi
2. Lisää kananmunat yksitellen
3. Lisää jauholeivinjauheseos
4. Paista noin 200 asteessa kunnes kypsä ( noin 40 minuuttia)

5. Pese hedelmät ja raasta kuori, purista sitten hedelmistä mehu
6. Sekoita keskenään kuoriraaste, hedelmämehu ja sokeri
7. Kuumita seos
8. Kumos kakku ja pese vuoka
9. Laita kakku takaisin vuokaan ja kaada kuuma kostutusliemi kakulle.

Kakun  höysteenä voi tarjota kermavaahtoa ja nyt vain kahvia juomaan.

Tämän herkullisen kakkureseptin lähetti Marketta Koivisto (AEA_JBc)

 

 

Posted by Paula Virmasalo in Keittokirja, Uutiset, 0 comments
Load more
Scroll Up