Kuukausi: marraskuu 2020

Inna Kingin perheen matka

Inna Kingin perheen matka

Marraskuun 12. päivä 2019 kävi eräässä Houstonin asunnossa touhu ja
tohina. Meneillään oli muuttopäivä….asuntoautoon!
Suurin osa tavaroista meni varastoon ja vain välttämätön tuli mukaan
asuntoautoon. Edessä oli seikkailu läpi Amerikan asuntoautolla. Emme
olleet asettaneet aikarajaa ja muutenkin reittisuunnitelmat oli
tarkoituksella rennoin rantein tehdyt, koska matkaseurueemme koostui
kahden aikuisen lisäksi kahdesta lapsesta (Sisu 4 v ja Lumi tuolloin 1,5
v). Ainoa asia, mikä oli kiveen lyöty: reissun loputtua emme palaisi
enää Houstoniin. Uusi kotipaikkamme olisi paikka, mihin me kaikki ilolla
haluaisimme asettua.

Sisun ollessa vauva teimme 8 kk matkan 13. maassa. Tällä kertaa
halusimme koluta Amerikan kansallispuistoja ja luontoa. Nyt jälkeen päin
onni, että emme suunnitelleet uutta maailmanvaltausta, koska se olisi
tyssännyt lyhyeen.

Olemme olleet reissussa nyt 12 kk, läpi Korona-panepidemian ja Amerikan
länsirannikon metsäpalojen. Seikkailumme on vienyt meidät läpi 26
osavaltion tähän asti ja opettanut meille kaikille niin paljon uutta.

Moni kysyi meiltä, kun panepidemia alkoi ”eikö olisi helpompi luovuttaa
ja vuokrata asunto jostain?”. Varmasti se olisi ollut mutta ajatus siitä, että olisi jumissa kahden duracell-pupun kanssa neljän seinän sisällä ei vaan tuntunut houkuttelevalta. Paras paikka meille on luonto
ja vapaus liikkua.

Hyvin nopeasti omaksuimme osaksi reittisuunnittelua Korona-lukujen
tarkistamisen eri kaupungeissa / kunnissa.  Moni osavaltio alkoi
sulkemaan kansallispuistoja ja muita meille mielenkiintoisia
vierailupaikkoja. Joten siinä vaiheessa länsirannikolle meno pistettiin
narikkaan ja suuntasimme kuukaudeksi Arizonaan.

Maskit otimme käyttöön jo huhtikuun lopulla ja käsiä on pesty ahkerasti,
sekä sosiaalinen välimatka pidetty muihin.

Ikäväkyllä, kun vihdoin pääsimme nauttimaan länsirannikosta…niin 3
viikkoa myöhemmin alkoivat laajat metsäpalot (suurin osa salaman
sytyttämiä). Tämä vuosi on ollut ennätysmäisen kuiva länsirannikolla ja
paloherkkyys metsissä on siis huipussaan. Joten aikaisemmin
statistiikkojen lisäksi tarkistamme nyt palojen sijaintia ja ilman
laatua.

Metsäpalot on haasteena isompi ja savun keskellä ei kenenkään ole hyvä
olla. Osan Kalifornian kansallispuistoista ja kansallismetsistä olemme
siitä syystä päättäneet katsastaa ensi keväänä.

Amerikka on ihan eri maa, kun näkee sen luonnosta käsin. Amerikkaa ei
sinänsä kannata nähdä yhtenä maana, vaan se on enemmän kuin Eurooppa;
osavaltioden sumppu samalla mannerlaatalla. Se on asia, minkä ymmärtää
kunnolla vasta, kun on tahkonnut maata läpi kunnolla. Osavaltiot ovat
niin erilaisia luonnon ja sään puolesta, sekä myös kulttuurin puolesta.

Se tunne, kun seisot Grand Canyonin kanjonin reunamilla ja mietit, että
miten vesi on tuhansien vuosien saatossa kaivanut allekirjoituksensa
kiveen tai ihmettelet Yellow Stone kansallispuistossa karhuperheen
temmellystä ja geysirin purkauksia. Samalla oppien, että koko
kansallispuisto lepää aktiivisen tulivuoren jäänteen päällä, mikä tekee
luonnon oikuista täällä varsin erikoisia. Crater Lake ,romahtaneen
kraaterin päälle muodostunut järvi, lumosi sinisyydellään niin, että
minut (totaalinen sinisen värin fanittaja) piti sieltä melkein raahata
pois.

En ennen tätä reissua tiennyt, että manner-Amerikassa on niin paljon
aktiivisia tulivuoria! Niitä on yhteensä 169 ja jakauma on seuraava per
osavaltio:
•       Alaska: 141
•       California: 18
•       Oregon: 17
•       Washington: 7
•       Hawaii: 5
•       Utah: 4
•       Idaho: 4
•       New Mexico: 3

Mediassa Amerikasta on saanut viimeisien vuosien aikana enemmän ehkä sen
kuvan, että ollaan siirrytty ensiksi presidentin vaihdoksen myötä
hullujen huoneelle ja siitä sitten ruumishuoneelle panepidemian myötä.
Mutta normaalin kadun tallaajan arki ei onneksi näytä ihan siltä. Toivon
mukaan tietenkin molempiin tulee muutos parempaan vuoden loppuun
mennessä.

Amerikka on tosiasiassa median luoman verhon takana aivan hurmaava ja
upea maa. Luonto täällä on niin kaunista, niin dramaattisesti erilaista
ja se yllättää aina uudelleen. Kun ajaa yhdestä laaksosta toiseen,
maisemat muuttuvat aivan täysin. Maasta löytyy yhteensä 62
kansallispuistoa (sisältäen 400 puistoaluetta) kattaen yhteensä 1.1
miljoonaa hehtaaria luontoaluetta (mukaanlukien Alaskan ja Hawaiin
osavaltiot). Jokainen niistä on erilainen, omalaatuisensa ja läpeensä
kaunis. Olemme käyneet yli 40:ssä kansallispuistossa /
kansallismonumentissa ja jokaisesta vierailusta oppineet hurjasti uutta.

Olen reissumme aikana usein harmitellut sitä, että liian moni Suomesta
tänne matkaava keskittyy kaupunkeihin. Vaikka yleisesti me suomalaiset
olemme luontokansaa. Täkäläiset kaupungit kun eivät ole mitään kauneuden
huippuja ja historia on täällä sen verran nuori, että mitään makeita
linnojakaan täältä ei löydä…paitsi Disneyn teemapuistoista (ja nekin
ovat suht hyvät kopiot Neuschwansteinin linnasta).

Saksalaisia on yllätykseksi näkynyt reippaasti heidän omien, Saksasta
konttilaivalla tuotujen, asuntoautojen kanssa seikkailemassa ristiin
rastiin Amerikkaan luontoa.

Miten tällainen on tehtävissä? Me myimme asunnon jo ennen maailman
matkaa (2015). Reissua ennen laitoimme tavarat varastoon ja rahat
investoimme. Tässä ”etukäteiseläkkeiden” välissä olimme
vuokra-asunnossa, koska emme halunneet lukita itseämme Houstoniin.
(Kutsumme näitä tempauksia pre-retirement nimellä)

Tätä matkaa ennen luovuimme vuokra-asunnosta, myimme autoni ja laskimme,
että kuukausi budjetti olisi maksimissaan samaa tasoa kuin mitä se
olisi, jos asuisimme edelleen Houstonissa. Molempia reissuja varten
olemme luonnollisesti säästäneet etukäteen tietoisesti.

Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että parempaa ajankohtaa ei olisi voinut
olla suunnitellusti ilman tuloja tämä vuosi. Amerikassa ei ole
samanlaista hienoa lomautus / työttömyysjärjestelyä kuin Suomessa, joten
moni tuttu on joutunut lyhyellä varoituksella yhtäkkiä työttömäksi. On
ollut kuitenkin kiva huomata, että ihmiset täällä ovat alkaneet hakeutua
luontoon ja asuntoautojen myynti on ollut historiallisen korkea tänä
vuonna. Myös töitä on onneksi löytynyt, kun osavaltiotasolla on saatu
edes jollain tasolla bisneksiä uudelleen organisoitua. Moni firma
ymmärsi etätyön edun, sitä ei ole täällä tätä ennen harrastettu samalla
tasolla kuin Suomessa. Eli ainahan näistä vastoinkäymisistä tulee myös
jotain positiivista, jos sen vaan haluaa nähdä.

Itselleni olisi varmaan tullut kriisi ilman tätä reissua. En ole
aikuisiällä asunut 7 vuotta pidempään missään ja loppuvuodesta tulee 8
vuotta täyteen Amerikassa. Kiitos seikkailujen ja päätöksen muuttaa
luonnonläheiseen Oregoniin, kun syksyn asuntoautoseikkailut on tehty, on
auttanut minua löytämään into tässä maassa asumiseen ihan uudella
tavalla.

Viimeistään neljän vuoden päästä on edessä muutto Suomeen ja ties mitä
hauskoja seikkailuita sitä ennen.

Jos tuli matkakuume tai muuten vaan into hypätä virtuaalisesti mukaan
meidän seikkailuun, niin hyppää mukaan vaan:
https://www.facebook.com/texaskingadventures/

Hauskoja syys-seikkailuita kaikille Bähr/Bär sukulaisille toivoo Inna,
Dan, Sisu ja Lumi!

Posted by Bär/Bähr Sukuseura in Tapahtumat, 0 comments

Antamo Vaajakallion syntymästä on kulunut 100v!

Isäni Antamo Vaajakallion syntymästä on kulunut 100v!

 

 

09.11.1920 Helsinki – 29.03.2008 Muurame

 

Antamo Vaajakallio (ABB_IG) oli yksi Bär/Bähr -sukuseura ry:n perustajajäsenistä ja sukuseuramme ensimmäinen puheenjohtaja (1992-2001).

 

Hän teki elämäntyönsä suunnittelijana ja piirtäjänä Valmetin Tourulan tehtaalla vuodesta 1947, mainospiirtäjänä vuodesta 1959 ja myöhemmin Valmetin Rautpohjan tehtaan teknisenä graafikkona eläkkeelle jäämiseensä saakka.

 

Antamolla oli absoluuttinen sävelkorva ja hän oli musikaalisesti erittäin lahjakas. Hän kuului Jyväskylän Amatööriorkesteriin ja vuodesta 1958 Jyväskylän Orkesteriin (myöhemmin Jyväskylä sinfonia) toimien sen oboistina. Hän soitti useita muitakin instrumentteja, mm. englannintorvea ja huilua ja oli Mieskuoro Sirkkojen ja Harmaitten herrojen pitkäaikainen jäsen.

 

Hän ilahdutti soitollaan useita perheen ja ystävien kokoontumisia. Lisäksi hän oli myös taitava soitinrakentaja ja rakensi itselleen barokkiurut sekä useita huiluja. Ennen kuolemaansa hänen suunnitelmiinsa kuului uuden barokkihuilujen sarjan rakentaminen.

Hänen käsissään syntyi myös lukuisia ex-libriksiä, koruja, puukkoja, kaukoputkia ym.

Hän oli Jyväskylän Tähtitieteellinen yhdistys Siriuksen perustajajäsen.

 

Hän kirjoitti vuosikaudet osittain isänsä, vanhan maanmittarin ABB_I Edvin Ossian Vaajakallion, kertomiin tarinoihin pohjautuvia, vanhaa Jyväskylää käsitteleviä pakinoita Suur-Jyväskylän lehteen. Suuri osa pakinoista julkaistiin äänitettyinä myös Radio Keski-Suomessa. Antamon pakinasarja Tallukoita ja tanssikenkiä, antamoisia vanhasta Jyväskylästä, ilmestyi Minervan kustantamana 2004. (lähde Paula Virmasalo 03.2012)

Kuva Jukka Vaajakallio

Jukka Vaajakallio,

Paula Vaajakallio ja

Anna-Maija Eskonen,pj Bär/Bähr sukuseura

 

Posted by Bär/Bähr Sukuseura in Uutiset, 0 comments