Pekka ja Tuomas Ervamaa

PEKKA ERVAMAA (ABB_adF_B) on elokuvaaja, valokuvaaja ja media-alan opettaja. Katso lisää tästä linkistä:

http://www.flickr.com/photos/pekkaervamaa

TUOMAS ERVAMAA (ABB_adF_BB) on taiteen maisteri ja lasimuotoilija, joka on pitänyt useita näyttelyitä Helsingissä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin useissa maissa. Katso lisää tästä linkistä:

http://www.finnishdesigners.fi/portfolio/tuomas.ervamaa

 

Tuomaksen ja Pekan teoksista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä: pekkaervamaa(at)gmail.com

Posted by Irina Baehr in Bähr Goes Art, Uutiset

Antamon possukastike

Isäni Antamo Vaajakallion (ABB_IG) perisuomalainen sianlihakastike maistuu pakkaspäivänä. Hänen äitisä Liina-mamma oli kuollut jo isän ollessa pieni poika, mutta äidin tekemä ruoka jättää lähtemättömään muistijäljen. Isä sanoikin usein kaipaavansa Liina-mamman ruokien konstailematonta, yksinkertaista makua. Näissä oli tavallisesti mausteena vain suola ja pippuri, kuten tässä yhdessä isän bravuureista, possukastikkeessa, jonka minä tulen muistamaan koko ikäni.

Isäni käytti possukastikkeeseen sian ”raitalihaa” eli ohuita kylkisiivuja. Ne ja sipulin hän pilkkoi pieteetillä pieniksi ja paistoin rautapannulla rapeaksi. Kastikkeen isä teki lisäämällä pannulle pari ruokalusikkaa vehnäjauhoja ruskistumaan, tilkan vettä sekä ruokakermaa, suolaa ja ripauksen valkopipuria.

Koska ranskalaisessa keittokirjassa, jota isä mielellään tutki, käskettiin yleensä ”keittää kastike puoleen”, sitä oli aina niukasti tarjolla. Mutta mahdotonta kuinka hyvää se oli. Isä tarjosi sitä minulle ja kuopukselleni, kun joskus 1980-luvulla hetken kotiäitinä ollessani kävin heillä siivoamassa kerran viikossa. Isä oli tuolloin jo eläkkeellä, mutta äiti vielä kiivaasti töissä.

Paula Virmasalo

 

Posted by Paula Virmasalo in Uutiset

V-P:n Runebergintortut

Joku joskus kehui Runebergintorttujani. Voi olla, että niissä on erityistä taikaa, olenhan laulaa luikutellut Vänrikki Stooleja jos missä ja minkälaisessa sotisovassa. Minä tosiaan rakastan Runebergintorttuja! Olen jopa pukenut tyttäreni Liinan käveleväksi Runebergintortuksi Kullanmuru-musikaalissa (Hilloneuvos). Runebergia ihailen runoseppona, joskin hänen siviiliminänsä edustaa jotain itselleni vierasta. Fredrikaa ei joka tilanteessa käy kateeksi. Runoilija, pappi ja latinisti yhtä kaikki. Tässä hänen nimikkotorttunsa à la V-P.

Ainesosat:

100 g margariinia
1,5 dl fariinisokeria
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
3/4 dl mantelirouhetta
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl mantelieanssia (toki oman maun mukaan)
Vadelmahyytelöä
Valkoista sokerikuorrutetta

Valmistusohje:

1. Margariini ja sokeri vatkataan vaahdoksi.
2. Joukkoon kananmuna, vatkataan hyvin.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään.
4. Sekoita kaikki keskenään.
5. Annostele pari ruokalusikallista taikinaa per torttu, joko paperivuokaan tai metalliseen sylinterivuokaan.
6. Paista 200 asteessa 10 min.
7. Anna torttujen jäähtyä, irroita sylinterivuoat, jos käytit sellaisia. Aseta tortut tarjottimelle.
8. Ripauta vähän vadelmahyytelöä keskelle torttua.
9. Reunusta hyytelö sokerikuorrutteella.
10. Anna jäähtyä hyvin, parhaimmillaan tortut ovat muutaman tunnin päästä leivonnasta (herkullisia vielä seuraavana päivänäkin).

Huom!

1) On tärkeää, ettet leivo tortuista liian suuria. Nämä pienet rapeat tortut eivät muistuta kaupan kääretorttutaikinaisia levonnaisia. 2) Manteliesanssin voi korvata karvasmanteliöljyllä. Näiden eteeristen mausteiden merkitys tortuissa on oleellinen.

Leivonnan jälkeen voit tiedustella rakkaltasi tai naapuriltasi: ”Ken seuraa mua retkelle/ nyt Näsijärven rannalle?”, ja aloittaa herkuttelun.

Tyrväällä 5.2.2018
V-P. Bäckman (ABB_abe_AC)

Posted by Paula Virmasalo in Keittokirja

Sitruuna-appelsiinikakku

dav

Aineosat:

200  voita/leivontamargariinia
200g sokeria
4 kananmunaa
200 g jauhoja
2 tl leivinjauhetta

Kostutus:

1 sitruuna
1 appelsiini
125 g sokeria

 

Valimistusohje:

1. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi
2. Lisää kananmunat yksitellen
3. Lisää jauholeivinjauheseos
4. Paista noin 200 asteessa kunnes kypsä ( noin 40 minuuttia)

5. Pese hedelmät ja raasta kuori, purista sitten hedelmistä mehu
6. Sekoita keskenään kuoriraaste, hedelmämehu ja sokeri
7. Kuumita seos
8. Kumos kakku ja pese vuoka
9. Laita kakku takaisin vuokaan ja kaada kuuma kostutusliemi kakulle.

Kakun  höysteenä voi tarjota kermavaahtoa ja nyt vain kahvia juomaan.

Tämän herkullisen kakkureseptin lähetti Marketta Koivisto (AEA_JBc)

 

 

Posted by Paula Virmasalo in Keittokirja, Uutiset

Irina jatkaa SSK:n puheenjohtajana vuonna 2018

Puheenjohtajamme Irina Baehr-Alexandrowsky valittiin jo kolmannelle kaudelle Sukuseurojen Keskusliiton puheenjohtajaksi. Irina on ensimmäinen nainen vuonna 1979 perustetun liiton johdossa.

Kiitos Irina, kun jaksat väsymättä työskennellä paitsi oman sukuseurasi, myös sukuseurojen yhteisen edun ja toiminnan turvaamisen hyväksi.

Sukuseurojen Keskusliitto ry on sukuyhteisöjen valtakunnallinen keskusjärjestö, joka tuo sukuyhteisöt ja -harrastajat yhteen. Sen tärkein tehtävä on tukea jäsenseurojensa toimintaa ja hoitaa edunvalvontaa. Keskusliitolla on 110 jäsenseuraa ja lähes 1000 kannattajajäsentä. Jäsenseuroissa on yhteensä noin 30 000 henkilöjäsentä.
Keskusliitto toimii yhteistyössä kaikkien sukuharrastusyhteisöjen kanssa ja kertoo sukuyhteisöjen toiminnasta, sukututkimuksesta ja niiden tavoitteista kaikille kiinnostuneille tahoille. Keskusliitto julkaisee Sukuviesti-lehteä ja tuottaa sukuseurojen ja harrastajien käyttöön kirjallista materiaalia, kuten alan oppi- ja käsikirjoja.

Posted by Paula Virmasalo in Uutiset

Kuusi ja Kataja kamariooppera 19.1.- 20.1.2018 Tyrvään pappilassa

Kuusi ja Kataja kamariooppera 19.1.- 20.1.2018 Tyrvään pappilassa. Libretto ja sävellys Veli-Pekka Bäckman.

Nyt on jo 6 sukulaista ilmoittautunut ensi-iltaan perjantaina 19.1.2018. Menemme  yhdessä kuuntelemaan Veli-Pekan säveltämää musiikkia Tyrvään pappilan viereiseen seurakuntasaliin ja sen jälkeen syömään buffetillallista Tyrvään pappilaan.

Buffetillallisen yhteydessä pienoiskonsertti, jossa Markus Bäckman tulkitsee Edvin Piiran runoja Veli-Pekka Bäckmanin pianosäestyksellä.

Jos vielä olet kiinnostunut, soita minulle
puh. 040 5266672.

Tilaisuus alkaa klo 19:00. Itse kamariooppera kestää 45 minuuttia, jonka jälkeen buffet-illallinen Tyrvään Pappilassa. Illallisen aikana Markus Bäckman laulaa laulusarjan Oodi vuodenajalle, runot Edvin Piira, säveltäjä Veli-Pekka Bäckman.

Lippujen hinnat: kamariooppera 25 euroa/ henkilö. Koko paketti: kamariooppera, buffet-illallinen + pienoiskonsertti 65 euroa/ henkilö.

Lipunmyynti: www.tyrvaanpappila.fi
Teos- ja tekijäesittelyt: www.virtamies.fi

P.S. Toinen esitys on lauantaina 20.1.2018. Ohjelma on molempina iltoina sama.

 

Ilmoita kiinnostuksestasi osallistua sähköpostiini irina.baehr(at)gmail.com

 

Posted by Paula Virmasalo in Bähr Goes Art, Uutiset

Antamon silakkarullat

Isäni Antamo Vaajakallio (ABB_IG) oli innokas ja pikkutarkka kokki. Hänen pyttipannussaan perunan palat olivat kaikki saman kokoisia, sipuli oli leikattu täsmällisesti yhtä paksuiksi renkaiksi tai pieniksi kuutioiksi, salaattia ei koskaan revitty kulhoon vaan sekin leikattiin terävällä veitsellä ”määrämittaan”. Vaikka hänen makupalettiinsa mahtuivat jo 60-luvun lopulla niin valkosipuli kuin paprikatkin, kokeiltiinpa meillä joskus sammakonreisiäkin, perhe piti ennenkaikkea hänen perinteisistä suomalaisista herkuistaan. Jouluisen pitopöydän ehdoton suosikki oli silakkarullat. Isän tekeminä niissä oli juuri oikea pehmeys yhdistettynä oikeaan kirpeyteen. Tämän reseptin olen kopioinut joskus häneltä, mutta jostain syystä itseni tekemät eivät vedä vertoja isän valmistamille. Antamon silakkarullat on keilemisen arvoinen resepti joka tapauksessa.

Tässä Antamo on kuvattu muoviessu edessä, jollain herrojen makkarakurssilla. Kuva löytyi isän arkistoista, kuvaajaa ei ole tiedossa.

 

Valmistusaineet:

4 dl vettä
2 dl etikkaa
2-4 kukkuraista rkl sokeria
1 rkl suolaa
10-15 maustepippuria
10 valkopippuria
6-10 mustapippuria
1 iso sipuli viipaloituna
1 porkkana viipaloituna
2-3 laakerinlehteä
3-4 neilikkaa

Valmistusohje:

Kiehauta liemi ja siivilöi.
Kaada silakoille, jotka olet asettanut rullattuina vieri viereen sopivan kokoiseen kattilaan.
Keitä hiljaisella tulella 15-20 minuuttia.
Jäähdytä.

Laita silakkarullat tarjolle esimerkiksi lasipurkkiin. Halutessasi voit käytää koristeina liemen laakerinlehtiä, porkkanasiivuja ym.

Paula Virmasalo (ABB_IGb)

Posted by Paula Virmasalo in Keittokirja

Erityisen hyvä katkarapupasta

Hukkasin koto-Suomeen Ukin silakkarullat eli isäni Antamo Vaajakallion perheen joulupöytään vuosikaudet valmistaman makoisan ihanuuden reseptin. Tarkoitukseni oli liittää se keittokirjamme siemeneksi, mutta nyt joudutte odottamaan sitä ensi kesään. Ruoka-Kalevalan julkistuksen tönäisemänä on nyt kuitenkin laitettava tänne edes yksi ohje, että te muutkin lähettäisitte omianne.
Katkarapupasta
Meidän perheessä minun ruokarepertuaariini kuuluvat keitot, pastat ja salaatit. Kerran onnnistuin täällä Malagassa, jossa vietän talvet, valmistamaan mielettömän hyvää pastaa vaikka itse sanonkin. Harmi etten silloin tajunnut ottaa kuvaa, mutta käyttäkää mielekuvistusta: syvällä lautasella on tuoreista katkaravuista, kermasta ja porkkanasta auringon väriä saanut mehukas annos.
Ja mikä siitä sitten teki niin hyvää? Kokeile itse, niin ehkä osaat kertoa. Näin tein annoksen kahdelle.
1/2 kiloa juuri hallista tuotuja tuoreita isoja katkarapuja kuorineen
2 pulskaa valkosipulinkynttä
3 cm aika tulista chiliä ohuina siivuina ilman siemeniä
5 cm purjoa
4 tuoretta herkkusientä siivuina
pikku loraus soijakastiketta
aivan vähän suolaa
keskikokoinen porkkana
2 dl ruokakermaa (15%)
puolikkaan sitruunan mehu
silputtua persiljaa
  • Kuorin katkaravut ja poistin suolen. Jätin odottamaan sivuun.
  • Laitoin pastaveden kiehumaan, hieman suolaa sekaan.
  • Kuorin porkkanan ja tein siitä kuorimaveitsellä ohuita nauhoja.
  • Silppusin valkosipulinkynnet ja ohuiksi siivuiksi chilin ilman siemeniä.
  • Puhdistin purjon hiekasta ja silppusin.
  • Laitoin kaikki kylmälle pannulle (levy aluksi 9:lle), annoin ”kuivahtaa” hiukan levyn lämmetessä, että purjoon tarttunut vesi haihtui. Sitten kaadoin oliiviöljyä hyvän lorauksen.
  • Puhdistin herkkusienet ja viipaloin ohuiksi siivuiksi. Lisäsin pannulle, laskin levyn lämpöä.
  • Kääntelin ja annoin ruskistua kevyesti.
    Jouduin odottelemaan hetken, että pastavesi kiehuisi. Paistinpannua oli pakko siirtää  levyltä sivuun, etteivät sienet ruskistuisi kuiviksi.
  • Kun sain 6 minuutin pastan kiehumaan, lisäsin pannulle katkaravut yksitellen. Käänsin, kun toinen puoli oli saanut väriä, lisäsin ihan vähän soijaa ja suolaa.
  • Kääntelein koko lystiä ja sekoitin porkkananauhat mukaan.
  • Hetken päästä kaadoin kermaa, sekoittelin, lisäsin sitruunamehun, ja vielä loput kermat purkista ja persiljasilpun.  Vihreä tuore persilja sain kastikkeen keltaoranssin sävyn hehkumaan.
  • Nostelin ’al denten’ pastan suoraan keitinvedestä pannulle, pyöräytin sekaisin kerran, kaksi. Tein katkaravuista tasajaon lautasille, molemmille tuli kuusi. Sitten kauhalla loppuherkku puokkiin – ok, sai mies vähän enemmän.
Eniten tässä ruokalajissa vei aikaa pastaveden kiehuvaksi saaminen. Syömiseen taisi hurahtaa nelisen minuuttia. En siis ehtinyt ajatella saatika hakea kameraa. Tarjolla oli parmesaaniraastetta pastan päälle, mutta ei se sitä kaivannut kummankaan mielestä.
Kurkumaakaan ei tähän tarvittu kauniin värin loihtimiseksi. Ravut ja sienet oli mainio yhdistelmä. Jos käytät keitettyjä pakasterapuja, niinkuin Suomessa yleensä on pakko, laita ne jäisinä pannulle. Koska ne ovat jo kypsiä ne kestävät vain pannulla lämmittämisen, jollon ne eivät ehdi antaa niin voimakasta makua kastikkeeseen.
Muuntele reseptiä mielen mukaan
Katkarapuppastani maistuu joka kerta hiukan erilaiselta, sillä pistän aina pannulle, mitä mieleen juolahtaa ja kaapista sattuu löytymään. Ihmettelin itsekin, etten tullut tällä kertaa rouhaisseeksi pippurimyllyä, en lisänneeksi  joukoon murskattuja korianterin siemeniä, rose-pippuria tai thai-maustetta. Niitä kaikkia  tai jotain niistä laitan aika usein ja yleensä pasta maistuu hyvälle. Havereitakin on sattunut: sekoitin kerran korianteripurkin viereiseen, jossa oli kokonaisia valkopippureita, näyttävät kiiressä aika samanlaisille –  tulipahan tosi tulista.
(Tämä resepti on julkaistu aiemmin Talvipakolainen-blogissani). Kun joskus muistan vain ottaa kuvan onnistuneesta katkarapupastasta, laitan kuvankin tänne – lupaan sen.
Paula Virmasalo
Posted by Paula Virmasalo in Keittokirja

Ruoka-Kalevala

Puheenjohtajamme Irina Ruoka-Kalevalan julkistustiliasuudessa Helsingin Ritarihuoneella.

Mieleni minun tekevi,
Kupuni kuvittelevi
Ryhtyäkseni ruualle,
Alkaakseni atrialle;
Entisaikain einehille,
Murkinoille muinoisille.
 
Muistanko mummoni muonat,
Tiijän emoni evähät?
Muistan maut makoisimmat,
Tuoksut piltille tutuimmat;
Vielä tiijän tillilihan,
Kumipotut kuvittelen;
Piirtyy pitsakin mieleeni,
Kebab-annos aivoihini.

 

 

 

Näin runoiltiin Ruoka-Kalevalan julkistustilaisuuden kutsussa. S-ryhmä, Marttaliitto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ovat tehneet yhdessä suuren keräystyön, joka alkoi vuonna 2016 ja jatkuu edelleen. Työn tuloksena suomalaista ruokakulttuuria ja makumuistoja on ensimmäistä kertaa tässä laajuudessa koottu yksien kansien väliin – Ruoka-Kalevalaksi. Kirja julkaistiin tänään perjantaina 6.102017 Ritarihuoneella.

Mitä suomalaiset ovat syöneet ja millaisissa tilanteissa? Millaisia muistijälkiä siitä on jäänyt? Miten jäyhistä pettuleivän purijoista kehittyi pop-up-ravintoloita perustavia kvinoan kuluttajia?
Ruoka-Kalevala kertoo ruokamuistoista tavallisten suomalaisten itsensä kuvailemina. Lisäksi kirjassa on ruokaan liittyviä novelleja mm. Juha Hurmeelta, Virpi Hämeen-Anttilalta, Juha Itkoselta ja Rosa Liksomilta.
Ala sinä muistelusi
kirjaa ohjeet omillesi
laita meille lukemista
herkkusuille kauppalistaa
appeen makoisan synnyksi
masun mainion iloita.
Siis kaikki kirjoittamaan ruokaohjeita ja -muistoja kotisivujemme keittokirjaan!
Posted by Paula Virmasalo in Uutiset

SUKUPOLVEN ÄÄNET

Voisiko lapsuusmuistoille rakentuva sukuteos 
inspiroida meidätkin uuden sukukirjan suunnitteluun? kysyy ylläpitäjä.

Kirja Sukupolven äänet  julkistetaan Turun kirjamessuilla 8.10.2017. Julkistamisen jälkeen käydään paneelikeskustelu, jossa keskustellaan paitsi teoksen sisällöstä myös lapsuus- ja nuoruusmuistoista sukukirjan keskeisimpänä lähteenä.

Lapsuuden muistot rakentuvat mieliin painuneista yksityiskohdista; arkisista tapahtumista ja juhlan tunnusta, tuoksuista, mauista ja äänistä. Jokainen muistaa lapsuuden kodin, koulun ja lähiympäristön paikat sekä ihmiset omalla tavallaan. Nämä muistot rakentavat identiteettiä, ymmärrystä itsestä ja muista. Sukupolvien äänet -kirja vie lukijansa Lempiäisten sukuseuran jäsenten lapsuuteen 1920-luvulta nykyhetkeen.

Teoksessa käsitellään Suomen historian suuria murrosvaiheita lapsen silmin. Esille nousevat sota-ajan muistot ja työteliään jälleenrakentamisen aika, mutta myös elintason nousun myötä yleistyvät lomanviettoon ja matkailuun liittyvät muistot. Kirjan kautta voi tutustua suvun jäsenten lapsuuden merkityksellisiin paikkoihin, päästä mukaan eri aikojen hauskimpiin leikkeihin ja hahmottaa koulunkäynnissä tapahtuneita muutoksia.

Teos on Turun yliopiston kansatieteen ja Lempiäisten sukuseuran yhteistyöhankkeen tulos ja se perustuu vuosina 2014–2017 tehtyyn, suvun jäseniä osallistaneeseen tutkimusprojektiin. Lempiäisten suvun jäsenten lapsuus- ja nuoruusmuistoja avataan kansatieteellisen tutkimuksen näkökulmasta muun muassa kulttuuriperinnön käsitteen avulla ja visuaalisen muistamisen keinoja tarkastelemalla.

Julkistamistilaisuus ja paneelikeskustelu
su 8.10.2017 klo 15.00-15.20
Turun kirjamessut, Eino-tila 2 krs.
Keskustelemassa: professori Helena Ruotsala, yliopisto-opettaja Maija Mäki, kansatieteen opiskelija Eija Schwartz sekä Lempiäisten sukuseurasta Jorma Lempiäinen. Juontaja: Kari Virtanen, Lempiäisten sukuseuran puheenjohtaja.

Sukupolvien äänet. Lempiäisten sukuseuran jäsenten lapsuus- ja nuoruusmuistoja. Toim. Niina Koskihaara ja Maija Mäki Kansatiede, Turun yliopisto ja Lempiäisten sukuseura ry Scripta Aboensia 5 Juvenes Print, Suomen Yliopistopaino Oy, Turku 2017, 251 s. ISBN 978-951-29-6904-3

ISSN 1457-5469 Kirjan hinta on messutarjouksena 32 € (norm. 38 €) ja sitä myy Lempiäisten sukuseura, www.lempiaistensukuseura.fi

Lisätietoja:

Professori Helena Ruotsala, Kansatiede, Turun yliopisto
helruo@utu.fi / p. 040 7325489

Yliopisto-opettaja Maija Mäki, Kansatiede, Turun yliopisto
maija.j.maki@utu.fi / p. 050 3797471

Kari Virtanen, Lempiäisten sukuseura ry, puheenjohtaja
kari.virtanen(at)iki.fi / p. 040 5707873

Posted by Paula Virmasalo in Uutiset
Load more