Isäni Antamo Vaajakallion (ABB_IG) perisuomalainen sianlihakastike maistuu pakkaspäivänä. Hänen äitisä Liina-mamma oli kuollut jo isän ollessa pieni poika, mutta äidin tekemä ruoka jättää lähtemättömään muistijäljen. Isä sanoikin usein kaipaavansa Liina-mamman ruokien konstailematonta, yksinkertaista makua. Näissä oli tavallisesti mausteena vain suola ja pippuri, kuten tässä yhdessä isän bravuureista, possukastikkeessa, jonka minä tulen muistamaan koko ikäni.
Isäni käytti possukastikkeeseen sian ”raitalihaa” eli ohuita kylkisiivuja. Ne ja sipulin hän pilkkoi pieteetillä pieniksi ja paistoin rautapannulla rapeaksi. Kastikkeen isä teki lisäämällä pannulle pari ruokalusikkaa vehnäjauhoja ruskistumaan, tilkan vettä sekä ruokakermaa, suolaa ja ripauksen valkopipuria.
Koska ranskalaisessa keittokirjassa, jota isä mielellään tutki, käskettiin yleensä ”keittää kastike puoleen”, sitä oli aina niukasti tarjolla. Mutta mahdotonta kuinka hyvää se oli. Isä tarjosi sitä minulle ja kuopukselleni, kun joskus 1980-luvulla hetken kotiäitinä ollessani kävin heillä siivoamassa kerran viikossa. Isä oli tuolloin jo eläkkeellä, mutta äiti vielä kiivaasti töissä.
Paula Virmasalo
