VALOKUVIEN HOITO JA SÄILYTYS
Valokuvien vauriot
Valokuvien pahimmat viholliset ovat vesi, lämpö ja valo; negatiivien ja diojen taas iihmisten jättämät sormenjäljet. Niiden jälkeen tulevat erilaiset liimat ja teipit. Kaiken säilymisen perusta on kuitenkin huolellinen ja asianmukainen vedoksen ja negatiivin valmistus. Jos prosessi on jäänyt puutteelliseksi, ei kuvaa pelasta enää ihanteellinenkaan säilytys, vaan uudelleenkäsittely on välttämätöntä – mutta tätäkään ei aina voida tehdä.
Valokuvien noin 200-vuotisen historian aikana on ehditty käyttää lukuisia valmistusmenetelmiä. Niistä ensimmäiset tuottivat vain yhden kuvan, joista ei ollut negatiivia. Kuvan monistettavuus kiehtoi. Paperinegatiiveista siirryttiin lasinegatiivien kautta käyttämään taipuisia materiaaleja. Varsinaisen mullistuksen aiheutti automaation tulo sekä kameroihin että laboratoriotyöskentelyyn. Nykyisin kuvia saa minuutissa valokuvaamon koneelta.
Toisaalta valokuvien vauriot ovat yleensä monen eri tekijän aiheuttamia, jolloin materiaalien sisäisiä heikkouksia voidaan kompensoida suojelemalla kuvia kaikilta ulkoisilta vaurioärsykkeiltä. Tietyn tyyppiset valokuvat ovat herkempiä vaurioitumaan tietyistä tekijöistä. Erilaiset valokuva-tyypit, sekä niitä vaurioittavat tekijät on seikkaperäisesti esitelty Valokuvauksen vuosikirja 1992.ssa, syvempää tietoa haluavan kannatta tutustua teokseen.
Valokuvien säilyttäminen asianmukaisesti
Valokuvat tulisi säilyttää yksilöllisesti suojaten mahdollisimman hyvissä materiaaleissa. Materiaalit suojaavat valokuvia sekä fyysisesti, että ympäröivän ilman mahdollisilta haitallisilta kaasuilta ja pölyltä. Vedosten ja negatiivien suojaamiseen on parasta paperi- tai pahvimateriaali, diat suojataan parhaiten asettamalla ne lasillisiin kehyksiin (varmistaen, että diat ovat tarpeeksi kuivuneet) ja sen jälkeen kukin paperisiin tai muovisiin pusseihin. hyviä muoveja ovat polyeteeni ja polystyreeni. Polyvinyylikloridista valmistettuja muovitaskuja (PVC) EI suositella. Yksilöllisissä suojissaan vedokset, negatiivit ja diat (kukin ryhmä erikseen) kannattaa säilyttää tukevissa pahvilaatikoissa.
Valokuva-albumia valittaessa kannattaa myös kysellä valokuva-aktiviteettitestin tuloksia. Yleensä kannattaa valita albumityyppi, jossa on tukevat kartonkisivut ja mieluiten paperiset välilehdet suojaamassa kuvia vastakkaisen sivun kuvilta. Valokuvat kiinnitetään albumin sivuille kuvakulmilla. Liimoja, teippejä, tarroja tms. ei suositella sillä niistä yleensä aiheutuu ajan kuluessa runsaasti harmia. Albumit olisi hyvä säilyttää lappeellaan, sillä pystysäilytyksessä usein niiden selät voivat ratketa. Passepartout-suojaus kuten vanhoissa käyntikorttialbumeissa on eräs tapa säilyttää vanhoja valokuvia. Musta/valko- ja värikuvat tulisi säilyttä erikseen.
Lista asioista, joiden huomioonottaminen edistää valokuvien säilyvyyttä:
Huoneessa, jossa valokuvia säilytetään, EI saisi olla/käyttää
– vahvoja siivousaineita
– kosmeettisia aineita
– liuotinpitoisia maaleja, lakkoja
– tuorepuusta valmistettuja kalusteita
– autojen pakokaasuja (autotalli on huono säilytyspaikka)
– suuria lämpötilan ja kosteuden vaihteluita (kellari ja ullakko ovat huonoja säilytyspaikkoja)
Mikäli valokuvat pohjustetaan ja ne ovat esillä, esim. seinillä tai kaapin päällä,
– niihin EI saisi langeta suoraa päivänvaloa, eikä mysökään voimakasta valoa loisteputkista
– olisi hyvä, että valokuvat olisivat suojaavan lasin tai pleksin alla kehyksissä
– kuvat myös varustetaan mieluusti passepartout pahvilla (ikkuna-aukkoisella pahvilla), joka estää kuvan suoraa kontaktia lasiin tai pleksiin
– sekä pohja-, että kiinnitysmateriaalit ovat läpisseet valokuva-aktiviteettitestin
– valokuviin EI suoraan kontaktiin (ei kuvapuolelle, eikä taakse) liimoja, teippejä, tarroja EIKÄ varsinkaan kirjoitusta mustekynällä!
Valokuvien vaurioiden korjaaminen
Valokuvien vaurioiden korjaaminen vaatii erityisosaamista, mikäli sitä ylipäätänsä voidaan tehdä. Yleissääntönä voisi sanoa, että itse ei kannata tehdä juuri mitään, ainakaan ilman asiantuntijan neuvoja. Hyvää tarkoittavat puhdistusyrityksetkin usein tuottavat valokuville vain enemmän vaurioita. Ennen mitään toimenpiteitä kannatta hankkia lausunto joltain asiantunijalta.
Usein paras tapa suojata alkuperäinen valokuva liialliselta käytöltä (ja lisävaurioilta) on tehdä tai teettää siitä kopio. Jonka jälkeen originaali voidaan säilyttää asianmukaisesti suojassa valolta, lämmöltä, kosteudelta ja ilman epäpuhtauksilta. Kuvien digitoimisessa on etuna kuvankorjailun helppous (perinteistä kuvankorjauspalvelua ei enää monikaan kuvavalmistamo tarjoa). Vanhojen valokuvien suoraa skannaamista ei voi suositella, sillä skannereiden mahdollisesti aiheuttamia vaurioita ei ole tutkittu tarpeeksi. Sitä paitsi repronegatiivit tai -diat ovat mainioita varmuuskopioita ja ne kannattaa säilyttää huolella, sillä niistä voidaan aina tarvittaessa valmistaa uusia kopioita.
Tiedot valokuviin mukaan
Valokuvat ovat mainio informaationlähde, mutta valitettavasti aivan liian usein oleellinen tieto hukkuu aikojen saatossa. Kuvaan liittyvät tiedot olisi jotenkin hyvä saada kirjattua ylös, esimerkiksi pohjustuspahvin taakse. Mikäli tietoja ei voida muuten liittää irrallaan olevan kuvan yhteyteen, on taakse pakko tehdä jotain yksilöiviä merkintöjä (esim. numero ja tunnus, jotka viittaavat erillisellä paperilla olevaan tekstiin).
Kun merkintä kuvan takana on välttämätön, tulisi se tehdä pehmeällä lyijykynällä (esim, 4B-6B), ei liikaa painaen, ja kuva asetettua vasten lasilevyä. Muuten kuvapuolelle tulee tekstistä poistamaton kohouma. Merkinnät tulisi myös keskittää valokuvan (taustan) reunoille.
Ylimääräiset valokuvat ja negatiivit?
Valokuvat joita ei enää itse syystä tai toisesta haluta pitää, voidaan ohjata erilaisiin arkistoihin, joissa niistä saattaa olla muille suurta iloa ja hyötyä. Kannattaa siis kääntyä lähimmän kuva-arkiston puoleen ja kysyä neuvoa, jos haluaa luopua omista kuvistaan, muttei silti hävittää niitä. Valokuvien mukaan on hyvä liittää mahdollisimman tarkat tiedot kuvaajasta, kuvausajasta, kuvauspaikasta, tapahtumasta, henkilöistä yms., mikäli niitä on tiedossa. ja tiedot tietenkin erilliselle paperille, ei mielellään kuvien taakse.
ARKISTOINTITARVIKKEITA
Tarvikeluettelossa on firmojen yhteystiedot, joista voi hankkia tarvikkeita arkistointia varten.
Suojalehdet:
1. Arnia Oy, Hiidenportti 2 B 2, 00730 Helsinki
Ari Kankaanpää, puh 045 647 9811, ari.kankanpaa@arnia.fi
2. HoppyOffice Oy, Vehnämyllynkatu 6, 33560 Tampere
Pekka Mattila, puh 029 123 4210, pekka.mattila@hobbyoffice.fi
Juuso Mattila, juuso.mattila@hobbyoffice.fi
www.hobbyoffice.fi
3. Tervakoski Oy, Vähikkäläntie 1, 12400 Tervakoski, puh 019 771 301
(Suojalehdet kartoille ja piirustuksille)
margit.caven@delfortgroup.com
maarit.kanervo@deltagroup.com
www.delfortgroup.com
4. Kovak Oy, Karjalankatu 17, 08150 Lohja, puh 040 587 3401
tilaukset@kovak.fi
http://www.kovak.fi/
Arkistokotelot:
1. Arnia Oy
2. HoppyOffice Oy
3. Kovak Oy
4. Toimistopartnerit Oy, Haaransuonkuja 3, 90240, puh 044 550 0568, myynti@toimistopartnerit.fi
5. Museoiden hankintakeskus Oy, Sorvaajankatu 9 A 4 kerros, 00880 Helsinki, (valokuvalaatikot ja kuoret)
Anna Aaltonen puh 045 803 1330
info@museoidenhankintakeskus.fi
www.museoidenhankintakeskus.fi/category/5/verkkokauppa
6. PA-HU Oy, Teollisuustie 2, 02880 Veikkola (nauhasalkut ja pahvit)
Mervi Roiha, puh 040 832 2530 mervi.roiha@pa-hu.fi
antti.ilvonen@pa-hu.fi
myynti@pa-hu.fi , puh 0208 891 000
www.pa-hu.fi
Pakkaushylsyt:
1. PakkausPiippo Oy, Lentiläntie 6, 37800 Akaa
Tero Nystedt, puh 050 523 2132, tero.nystedt@piippopack.com
piippop@piippopack.com
www.piippopack.com
