Kaarlo Julius Kallialan kuvausta sukumme historiasta*
”- – –
Niin kuin on luonnollista, sukulaisteni iloista eivät paperit, usein ei muistitietokaan, paljon kerro. Sitä vastoin paljon traagillista tulee näkyviin tämän suvun historiassa. Tuonen viikate on vienyt ylen paljon satoa, lapsia ja nuoria, taikka parhaassa ijässä olevia perheenäitejä ja –isiä, joiden jälkeen on jäänyt paljon pieniä orpoja. Taikka ovat taloudelliset onnettomuudet kovasti kolhineet.
On ilmeistä, että Bäreissä ja Bähreissä on ollut paljon rohkeaa ja tarmokasta yritteliäisyyttä. Kolme tuli Tanskasta kaukaiseen Suomeen luodakseen täällä itsellisen tulevaisuuden ja menestyivätkin hyvin. Mutta oliko seuraavassa polvessa myös liian paljon sangviinisuutta ja liikaa optimismia, kun taloudellisia vaikeuksia tuli niin monelle. Toisaalta on Bährien jälkeläisissä ollut toisia, jotka ovat osoittaneet erinomaista taloudellista kykyä, esim. Edith Neu ja ennen kaikkea Lauri Kivekäs.
Myöhempiin sukupolviin kuuluneet ovat olleet tietenkin vähemmän puhtaita Bärejä ja Bährejä, mutta tekee kuitenkin mieli panna merkille, että erityisesti suvun neljännessä polvessa oli monia erittäin lahjakkaita ja viehättäviä naisia. Taiteellisia lahjoja ja helppoutta kirjoittaa on monissa suvun jäsenissä ilmaantunut. Musikaalisia ja hyviä laulajia kuuluvat olleen jo suvun kolmannen polven kaikki nuoret. Eräissä myöhemmissä polvissa ovat taiteelliset taipumukset olleet hyvin huomattavia. Suvun ensimmäisten polvien jäsenet olivat usein huomattavan kauniita, ja myöhemmissäkin polvissa on sama ominaisuus usein nähtävissä. Suurimmalla osalla ensimmäisistä suvun jäsenistä oli valokuvista päättäen vaaleat, arvatenkin siniset silmät. Kehon pituuteen nähden on esiintynyt, omituista kyllä, kahta vastakkaista tyyppiä: toiset huomattavan pitkiä, toiset varsin lyhyitä.”
*K.J. Kalliala (1891-1970) 1961 julkaistun
”teelmäänsä” Bähr – Bär – Baehr suku Suomessa
johdannossa
