Paula Virmasalo

Erityisen hyvä katkarapupasta

Hukkasin koto-Suomeen Ukin silakkarullat eli isäni Antamo Vaajakallion perheen joulupöytään vuosikaudet valmistaman makoisan ihanuuden reseptin. Tarkoitukseni oli liittää se keittokirjamme siemeneksi, mutta nyt joudutte odottamaan sitä ensi kesään. Ruoka-Kalevalan julkistuksen tönäisemänä on nyt kuitenkin laitettava tänne edes yksi ohje, että te muutkin lähettäisitte omianne.
Katkarapupasta
Meidän perheessä minun ruokarepertuaariini kuuluvat keitot, pastat ja salaatit. Kerran onnnistuin täällä Malagassa, jossa vietän talvet, valmistamaan mielettömän hyvää pastaa vaikka itse sanonkin. Harmi etten silloin tajunnut ottaa kuvaa, mutta käyttäkää mielekuvistusta: syvällä lautasella on tuoreista katkaravuista, kermasta ja porkkanasta auringon väriä saanut mehukas annos.
Ja mikä siitä sitten teki niin hyvää? Kokeile itse, niin ehkä osaat kertoa. Näin tein annoksen kahdelle.
1/2 kiloa juuri hallista tuotuja tuoreita isoja katkarapuja kuorineen
2 pulskaa valkosipulinkynttä
3 cm aika tulista chiliä ohuina siivuina ilman siemeniä
5 cm purjoa
4 tuoretta herkkusientä siivuina
pikku loraus soijakastiketta
aivan vähän suolaa
keskikokoinen porkkana
2 dl ruokakermaa (15%)
puolikkaan sitruunan mehu
silputtua persiljaa
  • Kuorin katkaravut ja poistin suolen. Jätin odottamaan sivuun.
  • Laitoin pastaveden kiehumaan, hieman suolaa sekaan.
  • Kuorin porkkanan ja tein siitä kuorimaveitsellä ohuita nauhoja.
  • Silppusin valkosipulinkynnet ja ohuiksi siivuiksi chilin ilman siemeniä.
  • Puhdistin purjon hiekasta ja silppusin.
  • Laitoin kaikki kylmälle pannulle (levy aluksi 9:lle), annoin ”kuivahtaa” hiukan levyn lämmetessä, että purjoon tarttunut vesi haihtui. Sitten kaadoin oliiviöljyä hyvän lorauksen.
  • Puhdistin herkkusienet ja viipaloin ohuiksi siivuiksi. Lisäsin pannulle, laskin levyn lämpöä.
  • Kääntelin ja annoin ruskistua kevyesti.
    Jouduin odottelemaan hetken, että pastavesi kiehuisi. Paistinpannua oli pakko siirtää  levyltä sivuun, etteivät sienet ruskistuisi kuiviksi.
  • Kun sain 6 minuutin pastan kiehumaan, lisäsin pannulle katkaravut yksitellen. Käänsin, kun toinen puoli oli saanut väriä, lisäsin ihan vähän soijaa ja suolaa.
  • Kääntelein koko lystiä ja sekoitin porkkananauhat mukaan.
  • Hetken päästä kaadoin kermaa, sekoittelin, lisäsin sitruunamehun, ja vielä loput kermat purkista ja persiljasilpun.  Vihreä tuore persilja sain kastikkeen keltaoranssin sävyn hehkumaan.
  • Nostelin ’al denten’ pastan suoraan keitinvedestä pannulle, pyöräytin sekaisin kerran, kaksi. Tein katkaravuista tasajaon lautasille, molemmille tuli kuusi. Sitten kauhalla loppuherkku puokkiin – ok, sai mies vähän enemmän.
Eniten tässä ruokalajissa vei aikaa pastaveden kiehuvaksi saaminen. Syömiseen taisi hurahtaa nelisen minuuttia. En siis ehtinyt ajatella saatika hakea kameraa. Tarjolla oli parmesaaniraastetta pastan päälle, mutta ei se sitä kaivannut kummankaan mielestä.
Kurkumaakaan ei tähän tarvittu kauniin värin loihtimiseksi. Ravut ja sienet oli mainio yhdistelmä. Jos käytät keitettyjä pakasterapuja, niinkuin Suomessa yleensä on pakko, laita ne jäisinä pannulle. Koska ne ovat jo kypsiä ne kestävät vain pannulla lämmittämisen, jollon ne eivät ehdi antaa niin voimakasta makua kastikkeeseen.
Muuntele reseptiä mielen mukaan
Katkarapuppastani maistuu joka kerta hiukan erilaiselta, sillä pistän aina pannulle, mitä mieleen juolahtaa ja kaapista sattuu löytymään. Ihmettelin itsekin, etten tullut tällä kertaa rouhaisseeksi pippurimyllyä, en lisänneeksi  joukoon murskattuja korianterin siemeniä, rose-pippuria tai thai-maustetta. Niitä kaikkia  tai jotain niistä laitan aika usein ja yleensä pasta maistuu hyvälle. Havereitakin on sattunut: sekoitin kerran korianteripurkin viereiseen, jossa oli kokonaisia valkopippureita, näyttävät kiiressä aika samanlaisille –  tulipahan tosi tulista.
(Tämä resepti on julkaistu aiemmin Talvipakolainen-blogissani). Kun joskus muistan vain ottaa kuvan onnistuneesta katkarapupastasta, laitan kuvankin tänne – lupaan sen.
Paula Virmasalo
Posted by Paula Virmasalo in Keittokirja

Uutta sukututkimusrekisterissä

Uusi tunnusjärjestelmä sukututkimusrekisteriin
Vanha sukutaulujen numerointi on perustunut suvun jäsenten syntymisjärjestykseen sukuhaaroittain. Koska sukuhaarat kasvavat eri tahtiin, ei numerointi uusia jäseniä lisättäessä enää toimi: Aiemmin syntyneet saattavat saada uuden taulunumeron. Ja taas uuden, kun lisäämme seuraavan jäsenen rekisteriin.

Siksi olen katsonut paremmaksi siirtyä vähitellen Henry Tudermanin kehittämään kirjaintunnuksiin perustuvaan merkintätapaan. Asia käsiteltiin hallituksen 2013 syksyn kokouksessa, jolloin se hyväksyttiin.

Joudumme hylkäämään Sinisen Kirjan numeroinnin, mutta jatkossa uudet sukupolvet ”uivat” omille paikoilleen aiheuttamatta muutoksia tunnuksiin.

Periaate:

1. sukupolvessa siis yksi kirjain
kantaisä on A

2. sukupolvessa on kaksi kirjainta
1. lapsi AA (poika) tai Aa (tyttö),
2. lapsi AB tai Ab jne.

3. sukupolvessa on kolme kirjainta, jne.
AAn 1. lapsi AAA tai AAa
AAn 2. lapsi AAB ta AAb
AAn 3. lapsi AAC tai AAc, jne
Sukulaisuuden selvittäminen on helppoa asettamalla tarkasteltavien kirjaintiedot alakkain. Vain viimeisen kirjaimen erotessa kysymyksessä ovat sisarukset.
Kaksi viimeistä kirjainta eroaa, kyseessä ovat serkukset.

Jokainen tunnistaa jatkossa kirjaintunnisteensa alusta, mihin sukuhaaraan kuuluu ja kirjaimien lukumäärästä monenteenko sukupolveen kuuluu.

ABA = Alavuuden sukuhaara, (= Bähr,  Johan Adolf  ’Janne/Jobben’ )

ABB = Inhan sukuhaara, (=Bähr, Ernst Julius)

AEA = Ruoveden sukuhaara, (= Bär, Frederik Carl Christian vanh)

 

Esimerkki uudesta merkinnästä suoraan alenevassa polvessa

Minun isoisäni isoisän isä
BÄR,  Johan Christian (nro 1. I ABCD)  A                   kantaisä (oletamme 1. lapsi)

Minun isoisäni isoisä
Bähr, Nikolai Ernst (nro 3. II B)              AB                2. lapsi

MInun isoisäni isä
Bähr, Ernst Julius (nro 9. III B)               ABB              2. lapsi

minun isoisäni
Vaajakallio,Edvin Ossian (nro 36. IV B)   ABB_I          9. lapsi

minun isäni
Vaajakallio, Antamo (nro 91. V B)         ABB_IG          7. lapsi

minä
Virmasalo, Paula (nro 162. VI B)           ABB_IGb        2. lapsi

 

Esimerkki sisarukset ja serkut, pikkuserkut

Jukka Vaajakallio                          ABB_IGA       veljeni/ vain viimeinen kirjain eroaa

Paula Virmasalo                            ABB_IGb        minä

Anna-Maija Eskonen                     ABB_IGc        siskoni

Pertti Vaajakallio                            ABB_ICA        serkku, yhtä monta kirjainta,

2. viimeistä eroavat

Ville Vaajakallio                              ABB_ICA_A     _serkkuni  poika

Veera Virmasalo                            ABB_IGb_b      tyttäreni Veera

Ville ja Veera ovat pikkuserkuksia, koska 3. viimeistä kirjainta eroavat.

 

Muutostyö on hidasta ja tarkkuutta vaativaa. Se ei valmistu hetkessä. Siksi rekisteriotetta tilaava saattaa saada tietonsa vielä ”Sinisen Kirjan muodossa”.
Saattaa myös olla, että työn aikana kohtaan ongelmia jotka eivät ratkea aivan heti. Mutta tavoitteenani on, ettei sukutaulujen numerointi muuttuisi kenenkään kohdalla montaa kertaa.

Kaipaan myös edelleen ilmoituksia  muutoksista ja lisäyksistä rekisteriin (syntyneet, kuolleet, avioliitot, koulutus jne). Niitä voi lähettää näiden kotisivujemme kautta tai suoraan minulle sähköpostilla.

Paula Virmasalo, sukututkimusrekisterin hoitaja
paula.virmasalo(at)saunalahti.fi

Posted by Paula Virmasalo in Uutiset