Kesäretki elävöitti suvun historiaa

Bähr-Bär-Baehr -suku Suomessa eli kotoisesti Siniseen Kirjaan on listattu isäni suvun historiaa tanskalaisesta esi-isästämme Johan Christian Bæhristä (1765 – 1811, A) alkaen. Olin siis lukenut hänen pojanpoikansa, Alavuuden sukuhaaran kanta-isän Johan Adolf Bährin (ABA) jälkeläisistä. Kirja oli kuitenkin kertonut lähinnä kunkin henkilökohtaisen historian, eikä Liina-äitinsä kuoleman jälkeen toisistaan eroon joutuneiden sisarusten elämä ollut auennut minulle. Vasta kuultuani Killinkosken nauhatehtaan historian, joka oli tuotettu vanhan tehtaan museoesittelyyn, aloin ymmärtää heidän tarinaansa ja sukumme naisten vaikutusta tuolla paikkakunnalla.

Kolme suvun naista

Vuonna 1860 syntynyt Sofia Evelina Holm (1860 – 1922, ABA_c) oli kolmas Jobben Bährin yhdestätoista lapsesta. Hän joutui äitinsä kuoltua tätinsä luo Ruovedelle.

Sininen kirja kertoo hänen saaneen Kirurgisessa sairaalassa ja Diakonissalaitoksella sairaanhoitajan koulutusta ja hoitaneen sairaita kotinsa ympäristössä ilman mitään korvausta. Lienevätkö asiaan vaikuttaneet nuo hänen sairaanhoidolliset taitonsa, kun hän 36-vuotiaana meni naimisiin vuori-insinööri, tehtailija Petter Gustaf Holmin kanssa. Ne olivat joka tapauksessa erittäin tarpeen vaikeasta aivokasvaimesta kärsivän puolison hoidossa. 

Kymmenen vuotta Evelinaa nuorempi sisar Edith  Johanna Neu (1870 – 1948, ABA_h)  tuli Killinkoskelle alun perin väliaikaisesti auttamaan sairastunutta lankoaan, Evelinan puolisoa.

Todellisuudessa Edithistä tuli 1900-luvun alkuvuosina Holmin vuonna 1898 perustaman nauhatehtaan johtaja. Tuo oli harvinaista siihen aikaan. Yhdessä puolisonsa Carl Neun kanssa, joka oli tehtaan tekninen johtaja, Edith kehitti toimintaa niin laadullisesti, taloudellisesti kuin työntekijöitäkin ajatellen parhaalla mahdollisella tavalla. Näin he vaikuttivat paikkakunnan laajempaankin kehitykseen. Työntekijät saivat mm. palkallisen vapaaviikon, johon laki ei vielä tuolloin työnantajaa velvoittanut. Ja Killinkoskelle rakennettiin kansakoulu sekä kirkko, jonka oli suunnitellut Josef Stenbäck.

Killinkosken taustalla vaikutti siis vielä yksi Johan Adolf Bährin tyttäristä. Anna Augusta Stenbäckin (1862 – 1949, ABA_d) olivat ottaneet kasvatikseen hänen isoisänsä serkku, Karl Fredrik n. Stenbäck ja tämän vaimo Ottilia (s. von Essen). 21-vuotiaana Anna oli mennyt naimisiin kasvattiveljensä, arkkitehti Josef Stenbäckin kanssa, jolle Killinkosken tehtaan historia on omistanut oman lukunsa. Stenbäck oli sijoittanut varojaan jo Holmin Killinkoskelle ensimmäiseksi perustamaan kehruutehtaaseen. Hän oli myös Carl Neun hyvä ystävä ja pääosakkaana nauhatehtaassa.

Suku,
sen suuruus tai pienuus,
ei muodostu vain suoraan isältä pojalle.
Siinä ovat mukana myös
suvun naiset ja
sukuun avioliiton kautta sidotut henkilöt.

Iloiset bähriläiset Killinkoksen Wanhalla Tehtaalla 25.8.2018. Kuva Paula Virmasalo

Kesäretkemme sai minut tajuamaan kouriintuntuvasti, Siniseen Kirjaan kätkeytyneen sisarusten monipolvisen tarinan. Ymmärsin, että suku, sen suuruus tai pienuus, ei muodostu vain suoraan alenevassa polvessa isältä pojalle. Siinä ovat todella mukana myös suvun naiset ja siihen avioliiton kautta sidotut henkilöt ja heidän perimänsä.

Tietenkin aika oli tehnyt tehtävänsä ja Killinkosken Nauhatehdas oli enää museo. Mutta asiantunteva opastus, hallit toimivine koneineen ja tallenteet asettivat sukutarinoiden tiedot paikalleen maamme historian kehykseen. Saatoin kuvitella miten sisarukset puolisoineen olivat kokoontuneet ja vaihtaneet vilkkaasti mielipiteitään – sehän meillä on tapana. Heidän kaikkien ajatukset ja teot ovat siis varmaankin jollain lailla vaikuttaneet alueen historian kulkuun.

Viime vuosisadan alun harvoihin naistoimitusjohtajiin kuulunut Edith nousi vihdoin arvoiseensa asemaan varmaan meidän kaikkien retkelle osallistuneiden noin kolmenkymmenen sukulaisen mielessä. Ja ainakin minä ymmärsin entistä paremmin myös hänen isosiskoaan Evelina Holmia aivokasvaimen vuoksi menehtyneen tehtailijan puolisona. Mieleeni tuli, että Edith Neu olisi ansainnut patsaan Killinkoskelle, pienemmistäkin ansioista niitä on pystytetty.

Paula Virmasalo

Vastaa